Noin 100 % säästöistä osakkeisiin? Onko uhkarohkeaa?

Arvopaperi-lehden artikkeli palautti eilen mieleeni yhden asian, jota en ole koskaan tehnyt ammattisijoittajien enemmistön opastusten mukaan. Henkilökohtaisten sijoitusten pitäisi näet useimpioen mielestä jakautua osakkeiden lisäksi korkopapereihin ja muihin matalariskisiin kohteisiin. Arvopaperin juttu kertoo eläköityneen pankkiirin David A. Levinen neuvovan New York Timesissa kaikkia ikäryhmiä sijoittamaan vain osakkeisiin.

Tavallisemmin asia esitetään niin, että osakkeita olisi järkevintä olla sijoitussalkusta esimerkiksi 100 % miinus oman iän mukainen prosenttimäärä. Siis 30-vuotias sijoittaisi varoistaan 70 % osakkeisiin, mutta 70-vuotias enää 30 %. Idea on kieltämättä ihan näppärä. Lähellä eläkeikää varoja lienee kertynyt jo huomattava summa, ja riskiä voi olla siinä vaiheessa mukava pienentää. Oman vanhuuden turvana olevat säästöt olisi mukava olla mahdollisimman ennakoitavassa muodossa.

Kun nuorella säästäjällä on eläkeikään monta vuosikymmentä jäljellä, ei äkillistä romahdusta tarvitse pelätä, sillä osakkeiden hinnoilla on aikaa palautua ja jatkaa keskimäärin korkeaa tuottoa. Siksi osakkeiden osuus voi olla alussa suurempi.

Itse olen sijoittanut koko sijoitushistoriani ajan aina osakkeisiin, enkä koskaan korkorahastoihoin tai joukkovelkakirjoihin. Jotkin vaihtovelkakirjat ovat sinänsä tuntuneet hyvinkin houkuttelevilta, mutta niissähän koron vaihtoehtona on mahdollisuus vaihtaa velkakirjat uusiin osakkeisiin. Ainoa poikkeus sijoituslinjaani on hiljattain hankkimani oman asunnon omistaminen.

Miksi näin? Pidän itseäni hyvin turvallisuushakuisena, en lottoa, ja kasinopelit rahalla kauhistuttavat minua jo ajatuksena. Olenko silti sijoituksissani ajautunut täysin arvaamattomille turmion poluille, kun sijoitan vain osakkeisiin? Itse en usko olevani.

Tässä perustelut jossain järjestyksessä:

1) En sijoita velaksi, joten tappiot rajoittuvat yhtiön konkurssissakin vain sijoitettuun pääomaan.

2) Hajautuksen takia ei mikään epäonnistuminen yhden yhtiön kohdalla ole katastrofi pitkällä tähtäimellä.

3) Kun sijoituksina on lähes pelkästään voittoa tuottavia, osinkoa maksavia yhtiöitä, osinkotuotto tasoittaa tilannetta myös laskusuhdanteissa. Samasta syystä äärimmäisiä epäonnistumisia tulee harvoin.

4) Jos edessä on todellinen koko yhteiskuntaan ja sivilisaatioomme kohdistuva katastrofi, jopa valtion obligaatiot ja jopa raha menettävät siinä tilanteessa arvonsa hyvin pitkälti, eikä niistä siis ole yhtään sen paremmaksi vakuutukseksi kaikkein pahimman mahdollisen skenaarion varalle.

5) Osakkeet tuottavat pitkällä aikavälillä parhaiten, joten jos halutaan maksimoida tuleva varallisuus, niin osakkeet ovat paras vaihtoehto. Miksi pitäisi missään vaiheessa pienentää pitkän ajan tuottoprosenttia ja samalla tulevaa elintasoaan? Jos vaikka eläkeläiselläkin on suuri pääoma hajautettuna osakkeisiin, niin tuskin se ainakaan heti seuraavassa pörssiromahduksessa kokonaan nollautuu. Seuraavan kuun ruokaostokset eivät siinä tilanteessa ole kiinni sijoitussalkun nousuista tai laskuista, joten tähtäimen voi pitää edelleen pitkän aikavälin tuotossa, ja osakesijoitukset omistuksessa.

6) Suorat osakesijoitukset ovat mielenkiintoinen harrastus. Strategiapeli vailla vertaa. (No, osakeindeksiin sijoittaminen lienee myös ihan kiva harraste sille, joka ei halua käyttää juurikaan aikaa tuohon harrastukseen, eikä varsinkaan lukea osavuosikatsauksia, mutta silti haluaa voittaa monet ammattisijoittajatkin tuottoprosentissa.)

Tässä tuli ehkä hiukan toistettuakin yllä mainitun artikkelin teesejä, mutta näin minä asiasta ajattelen. Ja näköjään joku muukin.


* * * * *