Yläkoulunopen kirjat ja sijoitukset

Nostetaanpa nyt huomion valokeilaan eräs pari kuukautta unohduksissa ollut tilasto, josta suunnittelin kirjoittavani pienen tekstin tässä kesäloman aikana. Pakko siis ryhtyä toimeen, kun vielä on kesää jäljellä.
Kesäkuun alussa Yle nimittäin nosti esiin, että varallisuuserot ovat Suomessa kasvamaan päin. Nyt rikkain kymmenes omistaa liki puolet suomalaisten kaikesta omaisuudesta. Kyse oli kotitalouksien netto-omaisuudesta. Onko tämä nyt sitten paljon, siitä saa olla montakin mielipidettä. Omaisuudella on tapana keskittyä, ja sitä se tekee, vaikka valtio progressiivisella verotuksella ja tulonsiirroilla hienoisesti tasoituksen suuntaan tekeekin työtä.
Ei siis kovinn tasaisesti ole tämänkään maan omaisuus jakautunut, mutta kuulen jo korvissani oikeistolaisemmin aivonsa virittäneiden kansalaisten kyselyt, että pitäisikö Suomessakin omaisuuden jakautua joka tapauksessa nykyistä epätasaisemmin, jotta rikkailla olisi kannustin tehdä työtä maamme rikkauden eteen tai jotenkin. Onko siis sitt…

Olen jo pitkään suunnitellut kesän kunniaksi vinkata muutaman nimekkeen pituisen listan mahdollisesta kesälukemisesta, sisältäen sekä kaunokirjallisuutta että tietoa. Kirjaston käyttöä suosittelen lämpimästi, mutta kirjoitushetken säätilasta johtuen pitää todeta, että vain normilämpimästi, en mitenkään hikisen enkä tukalan lämpimästi.
Kirjasto on yksi niistä laitoksista, joiden ansioista meillä on ehkä jatkossakin mahdollisesti lukutaitoisia veronmaksajia. Ja kaikkia näistä teoksista ei ehkä kirjakaupoista edes löydä.
Lämpötilan tukaluudessa lienee se hyvä puoli, että osin senkin takia pystynen pitämään tekstin lyhyenä.

1. Yyteet
Matti Röngän uusin romaani (2017) kertoo tarinan pienen tai keskisuuren IT-firman työyhteisön vaiheista Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan tilanteita mukaillen. Taattua Rönkää, eikä tarvitse olla kaikkia Tuntemattoman detaljeja muistissa. Sopivan pituinen, jos ei luota jaksavansa kahlata mitään tiiliskiveä.

2. Vanhus ja meri
Ernest Hemingwayn merkkiteos (…

Vajaa viikko sitten sähköpostiini tupsahti yllättäen viesti sähköntoimittajaltani, Heleniltä (Helen Oy, aiemmin esiintynyt nimellä Helsingin Energia). Sähkösopimukseni on umpeutumassa syksyllä, joten he lähestyivät uuden tarjouksen merkeissä. Yllätys johtui siitä, että lähes kaksivuotinen sopimus tuntui tulleen päätökseen äärimmäisen nopeasti. No, oli sitä sopimusta nyt sentään syyskuun lopulle asti, joten asiakaspalvelu oli aika hyvissä ajoin liikkeellä. Myös viestin rehellinen ote aiheutti melkeinpä yllättymisen, sillä Helenin asiakaspalvelu luonnehti tarjoustaan "huippuhintaiseksi". Ja siltä se minustakin vaikutti. Siis sellaiselta, joita olen yrittänyt kilpailuttamalla välttää.
Tapanani on ollut jo muutaman vuoden aja ollut tehdä kilpailutuksen perusteella määräaikainen kiinteähintainen sopimus, joka on mieluiten yli vuoden mittainen ja luonnollisesti mahdollisimman edullinen.
Toinen vaihtoehto olisi valita kilpailutuksella edullisin mahdollinen toistaiseksi voimassa…

Alkuun kursailut ja kiitokset
Mietin pitkään, julkaisenko tämän tekstin, onko se liian kaukana aiheesta tms. Tämä on kuitenkin eri näkökulma verotukseen, kuin talousblogeissa tai talousbloggareiden somekuplissa keskimäärin, joten ehkä tämä puoltaa paikkaansa. Lukekaa varoen.
Mutta aluksi haluaisin kiittää veronmaksajia. Siis en nyt tässä tapauksessa tarkoita Veronmaksajien keskusliittoa, joka haluaa itseään kutsuttavan nimellä Veronmaksajat, siis käyttävät toki isoa alkukirjainta, mutta siltikin hiukan häiritsevällä tavalla pyrkivät omimaan koko veroa maksavan kansanryhmän äänen. Kiitän siis veroa maksavia kansalaisia, niiden joukossa itseäni ja saman tien muitakin veroa maksavia tahoja, sellaisia ns. juridisia henkilöitä, joiden takana häärivät tietenkin päätöksiä tekevät ihmiset.
Tämä siis siltä varalta, että jonkun rasitetun veronmaksajan mielestä ei ole tarpeeksi kiitetty, tai että verotuksesta puhuttaessa rivien väleistä paistaa kiitollisuuden sijaan kateus. Minun tapauksess…