Yläkoulunopen kirjat ja sijoitukset

Kun en nyt kesälomalaisena pysty jostain syystä tarttumaan pitkiin kirjallisiin projekteihin, niin kerronpa nyt tässä blogitekstissä kaikenlaista pientä. Otsikot ovat helpottamassa lukemista ja varsinkin valikoivaa lukematta jättämistä.

Asuntolainakilpailutusta
Kokeilin nyt sitten minäkin asuntolainan uudelleen kilpailuttamista. Pyysin lainatarjousta ykköspankiltani S-pankilta noin 65 000 euron vanhalle Nordean asuntolainalleni. Talousbloggareiden monilukuinen joukko on rohkaissut tähän esimerkillään, ja nyt lehdistössäkin on ollut tietoa siitä, että lainamarginaalin saa reilusti alle yhden prosentin, jos lainanhakija on sellainen, ettei varsinaisesti tarvitse sitä lainaa.
Lainan avausmaksu saattaa tuhota tästä saatavan hyödyn, jos korkomarginaali ei ole todella alhainen, ja tämä on hiukan hidastanut minun tarttumista toimeen tässä laina-asiassa. Kuitenkin ne lehdissä ilmestyneet esimerkkikorot saivat minut lopettamaan jahkailun, ja kokeilemaan mitä on saavutettavissa. Lainatarjousta…

Jatketaan nyt tätä kesäisen verkkaista bloginkirjoitustahtia tällaisella sopivasti blogin aihepiiriin liittyvällä kirjavinkillä.
Nimittäin jo jonkin aikaa minua on houkuttanut kirja nimeltä ”Superennustajat, Ennustamisen taito ja tiede”, ja kesäloman alussa se tuli lopulta luettua. Kirjan ovat kirjoittaneet Philip E. Tetlock ja Dan Gardner englanniksi vuonna 2015. Kirjan on suomentanut tutusti Kimmo Pietiläinen, ja pienen kustantamon haasteet näkyvät samalla tavoin kuin aikaisemminkin. Kieli on ihan OK. Kirjaa ei ole silti luetutettu kellään niin tarkasti, että teksti olisi puhdistettu esimerkiksi lipsahduksista tyyliin koskiko se Skotlannin kansanäänestys vuonna 2014 eroamista Yhdistyneestä kuningaskunnasta vai kansakunnasta. Pienistä ei kuulu nipottaa, mutta se mikä on sallittua ilmaisessa blogissa, ei ole sitä välttämättä painetussa tietokirjassa.

Tetlock on tutkinut ansiokkaasti asiantuntijoiden ja muidenkin kykyä ennakoida tulevaisuuden tapahtumia, ja ensimmäinen tutustumiseni …

Helsingin pörssin yleisindeksi nousee melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen yli 10 000 pisteeseen, mutta tämä ei ole mitään verrattuna USA:n ennätyksiin. Iltapäivälehdissä on kivoja juttuja siitä, miten keskituloiset ihmiset sijoittavat rahansa päästäkseen eläköitymään erittäin varhain tai erittäin joustavasti. Taksimatkoja en ole tehnyt riittävästi, että osaisin päätellä, ovatko taksikuskit alkaneet antaa helposti sijoitusvinkkejä, joten se ennusmerkki on jäänyt tarkastamatta.
Yhdysvalloissa osakkeet vaikuttavat nousseen varsin kalliille tasolle, ja jos katsotaan Suomen pörssilistaa, niin sieltäkään ei hypi silmille joukoittain sellaisia firmoja, joilla olisi erikoisen pieni P/E -luku.
Eli niitä perinteisiä romahdusta ennakoivia merkkejä tarkkailemalla päästään tulokseen, että jonkinlainen pörssiromahdus voi olla tulossa. Siis ideahan näissä ennusmerkeissä on se, että kun pörssinousua on tapahtunut riittävän kauan, liian moni haluaa ryhtyä sijoittajaksi, kysyntä kasvaa, ja samalla h…

Kun tällainen tavallinen osakesäästäjä seuraa katseellaan osakesalkkunsa kulkua, jokin tapahtumasarja voi vangita hänen huomionsa. Jokin, kuten nyt vaikka aikoinaan uutta teknologiaa kehittäneiden teknologiayhtiöiden patenttispekuloinnit. Ja minä kun omistan Nokiaa ja valitettavasti myös ihan hiukan SSH:ta, niin tällaista pientä muutosta tapahtui hiljakkoin näiden firmojen patenttisalkkujen asemoinnissa. (Ei ole ihan pakko lukea jos ei nämä firmat kiinnosta, tai jos tässä on toisaalta liiankin tuttua asiaa!)
* * * * *
Männäviikolla nimittäin Nokia ilmoitti tehneensä Applen kanssa patenttisovun, johon liittyi myös sopimus tulevistsa yhteistyökuvioista. Taustalla oli monivuotinen erimielisyys siitä, mitä Applen olisi kuulunut maksaa Nokian patenteista. Nokia teki vuonna 2011 Applen kanssa lisensointisopimuksen osasta Nokia Technologiesin patenttisalkusta, mutta tämän jälkeen Apple on kieltäytynyt kaikista lisensiointitarjouksista.
Viime vuoden lopulla Nokia haastoi Applen oikeuteen näi…

Haluaisin nyt esitellä teille kaikille kirjan, joka sivuaa, kuten usein tämän blogin kirjavinkkien kohdalla, vain väljästi sijoittamista. Kirjan on saksalaisen Gerd Gigerenzerin kirjoittama ”Riskitietoisuus, miten hyviä päätöksiä tehdään”. Kirja on ilmestynyt alun perin 2014, ja suomennos on ilmestynyt ymmärtääkseni 2015, ainakin kirjan painovuoden perusteella.
Kirja käsittelee nimensä mukaisesti ihmisten riskitietoisuutta, sen kehittämistä, sitä miten harhaanjohtavasti monet todennäköisyydet yleensä esitetään, ja missä muodossa ne olisi syytä esittää. Lisäksi käsittelyssä on se, miten erilaiset päätökset syntyvät paremmin yksinkertaisilla heuristiikoilla kuin kaikesta informaatiosta tehdyillä laskelmilla, ja kaiken kukkuraksi monissa tilanteissa yksinkertaiset heuristiikat johtavat systemaattisesti parempiin päätöksiin.
Kirjassa rahoitusala ja sijoittaminen on vain yksi käsitelty alue. Esiin nostetaan mm. se, miten talousasiantuntijat ennustavat monimutkaisen hienostuneilla menetelm…

Koska verohallinto ja posti saivat veroilmoituslomakkeeni paria päivää ennen huhtikuun loppua perille, niin pitihän minunkin saada valmiiksi vähintään paria päivää ennen määräaikaa tuo veroilmoitus. Ja tämä jos mikä kertoo, että yläkoulunopen kevät on kiireinen: minä jos kuka olisin tarttunut innolla veroilmoituksen kimppuun koska tahansa, jos vain olisi ollut joutilasta aikaa. Nyt oli aikaa jopa blogitekstille. Toivottavasti tämä ei kostaudu myöhemmin ajankäytöllisesti...
Veroilmoituksen nettipalveluun kirjauduttuani väsäilin ensiksi tulonhankkimiskulut vanhaan malliin, ja sen osan olinkin jo viime viikonloppuna luonnostellut paperille. (Eipä tullut vuonna 2016 tilailtua ammattikirjallisuutta, mutta oman tietokoneen hankintameno ja verkkoyhteydet ovat aina kelvanneet.) Toisena kohtana olikin hirmuinen määrä osakekauppoja, joiden myyntivoittoja ja tappioita piti setviä vähän pitemmänkin aikaa.
Olen kirjoittanut ”hyvät” muistiinpanot vuosien varrella vihkoon, ja Kauppalehden (toivot…

Hei taas, hyvät lukijat. Voitte lakata pidättelemästä hengitystänne: myös allekirjoittanut yläkoulunopettaja sai veroilmoituslomakkeensa määräajassa eli huhtikuun aikana. Keskiviikkona se kauan odotettu kirjekuori siis saapui. Pari päivää olisi siis vielä ollut aikaakin, ennen kuin olisin joutunut soittamaan verohallinnolle ilmoituksen puuttumisesta. (No jotkut tämän blogin lukijat eivät varmaan ennakkoon arvanneet, että aikoisin raportoida tässä blogissa lähes välittömästi veroilmoitukseni saapumisesta, joten aivan kaikki eivät ehkä osanneet  niin kovasti jännittää tätä tärkeää yksityiskohtaa.)
Joka tapauksessa tällaiselle kärsimättömälle odottajalle olisi hieman mukavampaa, jos sattuisi olemaan verohallinnon postituslistalla edes hiukan varhaisemmassa vaiheessa. Lisäysten ja korjausten tekemiseen on ainakin aikaa vielä toukokuun puoliväliin, joten eivätköhän ne myyntivoitot ja tappiot sekä tulonhankkimiskulut tule ajallaan verottajan tietoon minunkin tapauksessani.
Toinen tällä vi…