Yläkoulunopen kirjat ja sijoitukset

Kesällä aloitin tämän kaksiosaisen muistelusarjan käsittelemällä ensimmäistä osakesijoitustani. Kun siinä tarinassa onnelliseksi lopuksi sai kelvata pelkkä arvokkaan kokemuksen kertyminen, niin nyt seuraakin jo hiukan vahvempia onnistumisen elämyksiä. Aspo Oyj Nimittäin vuonna 2001 syksyllä, 24-vuotiaana opiskelijana päätin sijoittaa osan säästöistäni yhtiöön nimeltä Aspo Oyj. Ostin 600 kpl hintaan 4,7 €/osake. Sen hetken osakekupla odotti vielä puhkeamistaan, mutta tämä sillä hetkellä hyvin epämuodikas monialayhtiö oli tunnusluvuiltaan melko edullinen. P/E-luku näytti hyvin pieneltä, ja firma vaikutti jossain määrin vakavaraiselta ja mikä parasta, voitolliselta osinkofirmalta. Tässä osakkeessa ei ollut missään nimessä kuplaa. Vanha talousalan muistivihkoni, ja 2000-luvun yliopisto-opiskelijan (24 v.) käsialanäyte... No, reilun kahden vuoden päästä firman kurssi olikin noussut reilut kaksisataa prosenttia, ja osinkojakin oli tullut ensin vuonna 2002 0,56 €/osake ja si

No niin. Viikon takaisessa blogitekstissäni lupailin jatkoa sijoitusteni raportoinnille. Eli jatketaan. Tämä blogi siis käsittelee taloudellisia asioita, joten ihmisen elämänvaiheet typistyvät monilta kohdiltaan melko rahakeskeiseen näkökulmaan. Ja pidetään siis linjasta kiinni. Vuoden alussa viimeinen jäljellä oleva setäni kuoli melko pitkäaikaisen sairastelun jälkeen. Syöpäyhdistelmä vei lopulta voiton. Hän oli yksin maaseudulla asuva, sitkeästi omillaan toimeentuleva jäärä, joka saavutti joihinkin elämäntapoihinsa nähden varsin korkean iän. Vaikka minkäänlainen nuukailu tuskin on läheskään oikea sana kuvaamaan hänen asennettaan elämässä, hänelle joka tapauksessa kertyi vuosien kuluessa jonkin verran varallisuutta. Testamenttia häneltä ei jäänyt, joten perintö ohjautui ensisijaisesti jäljelle jääneille sisaruksille, eli isälleni ja hänen siskolleen. Isäni oli jo alkuvaiheessa päättänyt luopua perinnöstä, koska tällöin perintöosuus jakautuisi minulle ja veljelleni vain yhteen

Ensimmäinen vuosi bloginpidossa on täynnä yllätyksiä. En osannut olettaa, että perinteen mukainnen pitkähkö kesälomani aiheuttaisi näin täydellisen laiskuuden jakson tämän vaatimattoman bloggeroiseni päivittämiseen. No, joka tapauksessa näin on käynyt, ja havaitsin kesän kuluessa itsessäni voimakkaan taipumuksen työntää luotani kaikki mahdolliset tehtävät, joilla voisi olla pienintäkin potentiaalia sysätä minut työstressin imun vaikutuspiiriin. En tietenkään onnistunut varsinaisesti täysin unohtamaan työasioita, mutta tämä lomailu on kyllä hyvin mukavaa tällaisina vähän pidempinä pätkinä. Tähän vapauteen voisi jopa tottua. Tässä kohtaa vuotta tämä blogin kirjoittaminen tuntuu silti juuri oikealta tavalta siirtää itsensä työvuoden mukaisiin asetuksiin, joten voisin olettaa, että syksyn aikana blogitekstejä tulee pikemminkin samaan tahtiin kuin keväällä, eikä niinkään tällä menneen kesäloman laiskottelutahdilla. * * * Tässä vaiheessa on varmaan korkea aika kertoa myös kesän