Yläkoulunopen kirjat ja sijoitukset

Hei taas, hyvät lukijat. Voitte lakata pidättelemästä hengitystänne: myös allekirjoittanut yläkoulunopettaja sai veroilmoituslomakkeensa määräajassa eli huhtikuun aikana. Keskiviikkona se kauan odotettu kirjekuori siis saapui. Pari päivää olisi siis vielä ollut aikaakin, ennen kuin olisin joutunut soittamaan verohallinnolle ilmoituksen puuttumisesta. (No jotkut tämän blogin lukijat eivät varmaan ennakkoon arvanneet, että aikoisin raportoida tässä blogissa lähes välittömästi veroilmoitukseni saapumisesta, joten aivan kaikki eivät ehkä osanneet  niin kovasti jännittää tätä tärkeää yksityiskohtaa.) Joka tapauksessa tällaiselle kärsimättömälle odottajalle olisi hieman mukavampaa, jos sattuisi olemaan verohallinnon postituslistalla edes hiukan varhaisemmassa vaiheessa. Lisäysten ja korjausten tekemiseen on ainakin aikaa vielä toukokuun puoliväliin, joten eivätköhän ne myyntivoitot ja tappiot sekä tulonhankkimiskulut tule ajallaan verottajan tietoon minunkin tapauksessani. Toi

Viime viikon lopulla ilmestyneessä tekstissäni kerroin ajatuksistani siitä, miten odotettavissa oleva myyntivero voi vaikuttaa pörssiyhtiöiden arvostustasoon, jos merkittävän suuri osa omistajista on hyvin pitkään omistanut vakaasti voittoa tuottanutta firmaa. Pitkään (useita vuosia ja vuosikymmeniä) omistetuilla osakkeilla on nimittäin se ominaisuus, että ne ovat yleensä kirkkaasti voitolla. Kun tällainen firma ei määritelmänsä mukaan ole vuosien varrella mennyt konkurssiin eikä joutunut yritysjärjestelyjen osasiksi, ja omistaja ei ole myynyt osakkeitaan jo aiemmin tappiolla, niin hyvin usein tällaisen firman osakkeet tuppaavat olemaan aivan keskimääräisenkin menestyksen jälkeen kalliimpia kuin ostettaessa, varsinkin kun inflaatioindeksejä ei tässä pelissä oteta huomioon. Tavallisin ohje varmankin on se, että hyvä sijoittaja ajoittaa ostonsa ja myyntinsä niin, että myy kalliilla, ja ostaa sitten halvalla, kun markkinat ovat romahtaneet. Tällainen ajoittaminen on monen miele

Viime viikkoina on tullut vastaan tilanteilta, joissa myyntivoiton verotus on näytellyt myyntipäätösten tekemisessä suurta roolia. Voi olla liian sinisilmäistä kuvitella, että kaikki verotuksen sivuvaikutukset ovat etukäteen tarkkaan suunniteltuja, mutta jotkut vaikutukset ovat sellaisia, että ne voisivat olla jopa ihan tarkoitettuja. Huomasin nimittäin, että minun ei oikeastaan kannata minkään tavallisen kurssinotkahduksen pelossa myydä esimerkiksi omistamiani Orionin osakkeita. Jos nimittäin nyt myisin, joutuisin maksamaan myyntivoittoveroa kahdesta kolmasosasta myyntihintaa. Myymättömistä osakkeista saan toisaalta osingot aivan täydessä suuruudessaan ja tavallisella veroprosentilla. Oikeastaan voisin laskea P/E -luvun tässä tapauksessa siten, että omistamieni osakkeiden hinta onkin noin 20 % varsinaista myyntihintaa alempi, kun toisaalta ne osakkeet, jotka mahdollisesti ostaisin, olisivat P/E -luvultaan ihan normaalilla tavalla lasketut. Siis Orionin A-osakkeen P/E -luku on

Palatakseni meikämaisterin vanhuuden turvaan eli keski-ikäisen yläkoulunopettajan sijoitussalkun hoitoon. Tällä viikolla jatkoin eQ:n vähennystä vielä saman verran kuin aiemmin tässä kuussa. Hinta oli maanantaina 27.3. illalla 8,52 € osakkeelta, ja nyt myymäni osakkeet olivat ne loput vuonna 2005 hintaan 2,16 € hankkimistani, silloin vielä Amanda Capital -nimellä tunnetuista osakkeista. Eli samaa osake-erää myin, kuin viimeksikin . Voittoprosentin saa kukin laskea vapaaehtoisena kotitehtävänä, kunhan ei lähetä minulle tarkistettavaksi... Myöhemmin tällä viikolla osaketta vaihdettiin pieniä eriä jopa parikymmentä senttiä kalliimmalla, mutta myös myymääni halvemmalla tehtiin paljon kauppoja, joten myynnin ajoitus ei osunut parhaimpaan eikä huonoimpaan mahdolliseen minuuttiin, jos lyhyen tähtäimen arpapeliä halutaan arvioida. Ja jos katsotaan sitä, että eQ:n kurssi on nyt loppuviikkoon mennessä laskenut hintaan 8,05 € asti, niin se johtuu siitä, että 50 sentin osinko irtosi, joten jo