Verotuksen vaikutus salkun pyöritykseen ja ikiholdaukseen

Viime viikkoina on tullut vastaan tilanteilta, joissa myyntivoiton verotus on näytellyt myyntipäätösten tekemisessä suurta roolia. Voi olla liian sinisilmäistä kuvitella, että kaikki verotuksen sivuvaikutukset ovat etukäteen tarkkaan suunniteltuja, mutta jotkut vaikutukset ovat sellaisia, että ne voisivat olla jopa ihan tarkoitettuja.

Huomasin nimittäin, että minun ei oikeastaan kannata minkään tavallisen kurssinotkahduksen pelossa myydä esimerkiksi omistamiani Orionin osakkeita. Jos nimittäin nyt myisin, joutuisin maksamaan myyntivoittoveroa kahdesta kolmasosasta myyntihintaa. Myymättömistä osakkeista saan toisaalta osingot aivan täydessä suuruudessaan ja tavallisella veroprosentilla. Oikeastaan voisin laskea P/E -luvun tässä tapauksessa siten, että omistamieni osakkeiden hinta onkin noin 20 % varsinaista myyntihintaa alempi, kun toisaalta ne osakkeet, jotka mahdollisesti ostaisin, olisivat P/E -luvultaan ihan normaalilla tavalla lasketut.

Siis Orionin A-osakkeen P/E -luku on nyt perjantain päätöshinnalla laskettuna 49,05 € / 1,65 € = 29,7, mutta todellisella myyntihinnalla, josta verot on laskettu pois, P/E olisikin alta 24.

Vastaavanlainen tarkastelu olisi ollut myös mahdollista tehdä, kun maaliskuussa myin reilun kolmanneksen eQ:n osakkeistani. Tuolloinkin myyntivoitto oli huikea, veron osuutta hieman toki rajoitti 40 prosentin hankintameno-olettama.

Mitä tästä myyntivoittoveropohdinnasta tuli mieleen?

1. Johtuuko Orionin korkea hinta juuri tästä?

Orionilla on kokoisekseen suomalaisfirmaksi aika suuri osa osakkeistaan suomalaisten piensijoittajien omistuksessa. Sen osakkeita on joskus kauan sitten sen pitkän historian aikana myyty suunnatuilla anneilla lääkäreille ja muulle terveydenhuoltoalan henkilökunnalle, ja senkin takia Orionin paikka on monen suomalaisen sijoitussalkun ikuisessa omistuksessa.

Koska Orion on vuosikymmenet ollut vakaa ja voitollinen yhtiö, sen hinta on vuosien saatossa kasvanut. Siten näillä kymmeniä vuosia omistaneilla pitkäaikaisilla omistajilla Orionin myyntivoittovero vähentäisi myyntihintaa heilläkin parillakymmenellä prosentilla, joten Orionille ei tahdo löytyä halukkaita myyjiä kovinkaan helposti. Tämän voisi ajatella nostavan Orionin hintatasoa.

Ehkä juuri siksi Orionin hintakehitys on kulkenut vuosikaudet analyytikkojen arvailujen yläpuolella. (Myös sekin vaikuttaa, että kun yksityiset pienomistajat tottuvat omistamaan jotain osaketta, ne eivät myy vanhaa suosikkiaan muutenkaan helpolla, vaikka eivät ottaisikaan veroja huomioon. Eikä ikiholdarin muutenkaan kannata arvioida joka päivä osakemyynnin tarpeellisuutta.)

Mainittakoon silti sekin, että joka tapauksessa jossain on aina olemassa jokin raja, jonka jälkeen hinta on miten tahansa laskettuna liian korkea, ja hintojen äkisti alkava pudotus saattaa johtaa (verovaikutuksen asteittain vähetessä ja toisilla paniikin astuessa kuvaan) jopa päinvastaiseen ylilyöntiin.

2. Ovatko ruotsalaiset parempia tässäkin?

Ruotsissa kotitalouksilla on perinteisesti paljon enemmän osakesijoituksia kuin suomalaisilla, mikä on muuten vähentänyt aika paljonkin sitä murhetta, jota tunnen heidän puolestaa ylisuurista sadan vuoden mittaisista asuntoveloistaan, joilla he ovat maksaneet kuplahinnoitellut asuntonsa. Siis ruotsalaiset kotitaloudet omistavat pitkäaikaisesti niin paljon ruotsalaisia osakkeita, että Ruotsdalaiset kotialoudet eivät ole aivan puilla paljailla, ja sivuvaikutuksena joku Ericsson ei meinaa halventua, vaikka firman taival onkin käynyt hyvin kivikkoiseksi.

Onko tuo sitten etu? Ostopaikkoja tulee vähemmän, kun myynti kannattaa vain niille harvoille lyhytaikaisille sijoittajille, joilla ei ole suurta myyntivoiton veroa odottamassa. Hyöty kansantaloudelle on kuitenkin siinä, että tällaisessa tilanteessa firmoja ostetaan pörssistä kokonaisuudessaan pois harvemmin ja kalliimmalla, kuin muuten tapahtuisi. 

Tällöin pörssiyhtiöt eivät joudu niin helposti ylikansallisten firmojen tytäryhtiöiksi, vaan kasvavat todennäköisemmin omilla ehdoillaan. Me pörssisijoittajat yleensä iloitsemme ainakin lyhyellä tähtäimellä ostotarjouksista, joilla suomalaisia pörssifirmoja ostetaan mukavalla preemiolla markkinahintaan verrattuna, mutta sivuvaikutuksena on se, että oma pörssimme autioituu, ja Suomesta muodostuu melko halpaan hintaan tytäryhtiötalous, jossa työpaikat poistuvat käytännössä paljon helpommin kuin suomalaisten firmojen hallitessa.

Ruotsi ei ole samassa määrin tytäryhtiötalous kuin Suomi, joten päättelen, että kyllä, Ruotsissa tämä asia on jonkin verran paremmin, ja osittain se johtuu Ruotsin pitkäaikaisten pien- ja suursijoittajien omistuksesta. Tähän vaikuttaa toki verotus, mutta paljon vaikuttanee myös yhtiöiden asema piensijoittajien ”suosikkijoukkueena” ja omistusten ”ikiholdaus” -tyylinen luonne.

3. Perintöverotus Suomessa ja Ruotsissa?

Ruotsin perintöverotus toimii nykyään niin että perintövero on poistettu, mutta tähän järjestelmään kuuluu luontevasti, että osakkeita perineet joutuvat maksamaan myydessään myyntiveron koko osakkeen hinnasta. (Jos tiedätte, miten Ruotsissa sovelletaan tai jätetään soveltamatta hankintameno-olettamaa, niin kertokaa vain, minä en jaksa selvittää!)

Tämä ei ole siis kannatuslause Ruotsin perintöverotussysteemille (tai oikeastaan verottamattomuudelle), mutta tämä ainakin lisää entisestään kannustetta jatkaa ikuisesti niiden perittyjen osakkeiden omistamista, nyt myös riippumatta siitä, ovatko osakkeet niin sanotusti voitolla vai tappiolla.

Suomen perintöveromallissa sen sijaan osakkeen arvo perittäessä määrää perintöveron suuruuden, ja osakkeen hankintahinnaksi määräytyy perintöhetken verotusarvo. Tämä antaa osakkeen uudelle omistajalle mahdollisuuden arvioida myyntiäkin ihan ilman uusia verorasituksia.

* * * * *

Ajattelin lisätä tähän vielä neljännenkin näkökulman osakkeiden pitkäaikaisomistajien hyvästä myynti- ja ostohetkestä, mutta juttu on jo nytkin varsin pitkä. Tämän tekstin aiotusta loppuosasta tulkoon ensi viikon blogiteksti. Ensi kerralla siis kerron, milloin osakkeita kannattaa vaihtaa...