Milloin siis kannattaa myydä ja ostaa osakkeita?

Viime viikon lopulla ilmestyneessä tekstissäni kerroin ajatuksistani siitä, miten odotettavissa oleva myyntivero voi vaikuttaa pörssiyhtiöiden arvostustasoon, jos merkittävän suuri osa omistajista on hyvin pitkään omistanut vakaasti voittoa tuottanutta firmaa.

Pitkään (useita vuosia ja vuosikymmeniä) omistetuilla osakkeilla on nimittäin se ominaisuus, että ne ovat yleensä kirkkaasti voitolla. Kun tällainen firma ei määritelmänsä mukaan ole vuosien varrella mennyt konkurssiin eikä joutunut yritysjärjestelyjen osasiksi, ja omistaja ei ole myynyt osakkeitaan jo aiemmin tappiolla, niin hyvin usein tällaisen firman osakkeet tuppaavat olemaan aivan keskimääräisenkin menestyksen jälkeen kalliimpia kuin ostettaessa, varsinkin kun inflaatioindeksejä ei tässä pelissä oteta huomioon.

Tavallisin ohje varmankin on se, että hyvä sijoittaja ajoittaa ostonsa ja myyntinsä niin, että myy kalliilla, ja ostaa sitten halvalla, kun markkinat ovat romahtaneet. Tällainen ajoittaminen on monen mielestä lähes mahdotonta, tai ainakin todennäköisyyksiltään hyvin epäedullista sattuman kauppaa. 

Osakemarkkinoilla on näet taipumus jatkaa nousukausia täysin satunnaisen pituisia aikoja, joten myynnin jälkeen pitäisi monessa tapauksessa malttaa pitää rahoja henkilökohtaisessa rahasäiliössään vuosikausia, ja odottaa, että vihdoin hinnat alkaisivat nousunsa jälkeen oikein kunnolla laskea. Ja laskisivatko osakkeet sitten lopulta vuosien jälkeen tarpeeksi, että tämä odotus alkaisi kannattaa? 


Uusi ajoitusidea: lähes pohjilta myynti on ihan kohtalainen ajatus?


Minä olen joka tapauksessa itse päätynyt siihen, että ajoitus on hyvin vaikeaa, ja että kannattaa omistaa osakkeita melko isolla osuudella oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Ja kun siis pitkäaikaiset omistukset ovat yleensä pääosin kirkkaasti voitolla, myyntivoiton vero estää varsin tehokkaasti vaihtamasta osakkeita omasta mielestä parempiin, sillä tämä vero vähentää myynnistä saatavaa hintaa niin paljon, että tilalle ostettujen uusien osakkeiden olisi paras olla reilusti parempia sijoituksia kuin myyty osake.

Tämä haitta minimoituu vain yhdessä tilanteessa. Kun osakekurssit ovat romahtaneet tai laskeneet yleisesti paljon, niin kaikkien osakkeiden myyntivoitot ovat paljon pienemmät kuin esimerkiksi pörssikuplan aikana. Silloin tarjoutuu hetki, jolloin voi ilman isoja veroseuraamuksia vaihtaa salkkunsa painopistettä osakkeesta toiseen.

Nyt herää tietenkin vastalause. Osakkeethan ovat silloin halpoja, ja miten muka halvalla kannattaisi myydä pelkän verovälttelyn takia? Hyvä pointti. Ei tulojen välttely verojen välttelemiseksi kannatakaan. Nyt kuitenkin ollaan todettu, että hintojen olleessa kalliita emme tiedä, ovatko markkinat jo huipussaan vai nousevatko ne vielä pari vuotta putkeen.

Eli päättely oli, että myytyjen osakkeiden tilalle pitäisi kuitenkin ostaa uusia osakkeita oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Kalliin hintatason aikana myytävät ja ostettavat osakkeet ovat molemmat korkeissa hinnoissa, joten isolla myyntihinnalla saa tavallista vähemmän osakkeita. Halvan hintatason olosuhteissa niillä pienillä myyntihinnoilla saa hankittua toisaalta suhteellisen paljon niitä itselle uusia laatufirmojen osakkeita.

Erona on, että osakkeiden ollessa kalliita myyjän pitää todennäköisesti maksaa isot myyntivoittoverot, ja ne tilalle ostetut osakkeet ovat todennäköisesti myös suhteellisen kalliissa hinnoissa. Eli osakkeiden vaihto parempiin osakkeisiin on silloin tältä kannalta hankala vaihtoehto.

Kun osakkeiden hintataso on syystä tai toisesta halpa, niin silloin kannattaa ainakin ostaa liikenevillä säästöillä hyvien yhtiöiden osakkeita, se on kaikille selvää. Mutta ehkä hieman yllättävämpi ajatus on se, että jos vanhoja omistuksessaan olevia osakkeitaan haluaa myös vaihtaa parempiin, niin silloin paras aika voikin olla se, jolloin myyntivoitosta ei tule veroseuraamuksia. Eli hyvien yhtiöiden pitkäaikaisomistajilla se on silloin, kun osakehinnat ovat aivan pohjalla.

Silloin myyntivoitot ovat minimissään toki myös myyntihinnat mutta tällöin ne tilalle ostettavat, paremmiksi arvioidut osakkeet ovat kaikkein halvimmillaan, ja ostopaikat ovat parhaimmillaan.
 

Mutta...


Tietenkään pohjillakaan ei ole yhtään sen helpompaa tietää, oliko juuri tämä se pohjahinta. Ajoitus on yhtä mahdoton tehtävä tässäkin. Mutta ideani on, että suhteellisen halpojen hintojen aikana, romahduksen tai ison laskun jälkeen, voi olla parempi aika vaihtaa osakeomistuksiaan, kuin pitkän nousukauden jälkeen. Ja äskeisen pohdinnan tarkoituksena oli osoittaa, että vaihdettaessa osakkeita toisiin osakkeisiin niiden sen hetken rahallinen hinta merkitsee vähemmän, jos oletetaan, että nousu- ja laskukaudet aiheuttavat kurssimuutoksia sekä myytyihin että ostettuihin osakkeisiin.

Ja toki kaikissa tilanteissa kannattaa myydä ylihintaisimmat ja potentiaaliltaan heikoimmat osakkeet ja ostaa salkkuunsa hinta-laatusuhteeltaan ja potentiaaliltaan parhaat saatavissa olevat osakkeet. Eri tilanteissa näitä vain on joskus vaikeampaa ja  joskus helpompaa löytää. Joko kaikki halvat ostettavat osakkeet tai sitten kaikki kalliit myytävät osakkeet ovat yhtä aikaa kadoksissa, ja juuri siksi kannattaa miettiä, mikä on oikea aika tehdä salkkumuutoksia. Paras vaihtoehto voi tästäkin huolimatta olla "ostaa ja unohtaa", ja osakkeiden vaihtaminen olla useimmiten turhaa veivausta, ja siihen ehkä itsekin sorrun silloin tällöin.

Ja joskus toki tilanne voi olla sellainenkin, että osakesalkku onkin sellaisessa asennossa, että myyntitappioita on enemmän tarjolla kuin voittoja, jolloin kannattaa olla tarkkana, etteivät tappiot pääse ainakaan turhan takia vanhenemaan, ja silloin myyntivoittoa pitää oikein etsiä tasapainottamaan tappioita.

Jostain syystä kuitenkin tuo tilanne, jossa myyntivoittoja on salkussa enemmän tarjolla, tuntuu minulle tällä hetkellä läheisemmältä. Mutta mitä mieltä olette, arvoisat lukijat? Onko tämä vain hyvien aikojen luomaa harhakuvaa tilanteen hallinnasta yli laskukausienkin, vai ihan todellista pitkän tähtäimen optimointiajattelua? Kommentoikaa siis, jos herätti ajatuksia.


* * * * *

Kommentit

  1. Tuohan juuri sijoittamisessa olisi se avain, että saisi ostettua halvalla ja myytyä kalliimmalla, mutta ainakin itse huomannut, että käyrät heittelee miten sattuu. Ikinä ei tiedä minkälaisia yritysjärjestelyitä ynnä muita yrityksellä on tulossa. Tietenkin, jos joku ne hyvin pystyisi arvaamaan, olisivat kaikki rikkaita.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

S-junasta on jäljellä muistot, pääoma plus vuosittainen tuntipalkka, vaan kuukausittainen osinkojuna sen kun puksuttaa

Puolivuotiskatsaus säästöihin 2023

Marraskuun tarinoita vuosimalli 2023