Milloin siis kannattaa myydä ja ostaa osakkeita?
Viime viikon lopulla
ilmestyneessä tekstissäni kerroin ajatuksistani siitä, miten
odotettavissa oleva myyntivero voi vaikuttaa pörssiyhtiöiden
arvostustasoon, jos merkittävän suuri osa omistajista on hyvin
pitkään omistanut vakaasti voittoa tuottanutta firmaa.
Pitkään (useita
vuosia ja vuosikymmeniä) omistetuilla osakkeilla on nimittäin se
ominaisuus, että ne ovat yleensä kirkkaasti voitolla. Kun tällainen firma ei määritelmänsä mukaan ole vuosien varrella mennyt konkurssiin eikä joutunut
yritysjärjestelyjen osasiksi, ja omistaja ei ole myynyt osakkeitaan jo
aiemmin tappiolla, niin hyvin usein tällaisen firman osakkeet tuppaavat olemaan
aivan keskimääräisenkin menestyksen jälkeen kalliimpia kuin ostettaessa,
varsinkin kun inflaatioindeksejä ei tässä pelissä oteta huomioon.
Tavallisin ohje
varmankin on se, että hyvä sijoittaja ajoittaa ostonsa ja myyntinsä
niin, että myy kalliilla, ja ostaa sitten halvalla, kun markkinat
ovat romahtaneet. Tällainen ajoittaminen on monen mielestä lähes
mahdotonta, tai ainakin todennäköisyyksiltään hyvin epäedullista
sattuman kauppaa.
Osakemarkkinoilla on näet taipumus jatkaa
nousukausia täysin satunnaisen pituisia aikoja, joten myynnin jälkeen
pitäisi monessa tapauksessa malttaa pitää rahoja henkilökohtaisessa rahasäiliössään
vuosikausia, ja odottaa, että vihdoin hinnat alkaisivat nousunsa jälkeen oikein
kunnolla laskea. Ja laskisivatko osakkeet sitten lopulta vuosien jälkeen tarpeeksi,
että tämä odotus alkaisi kannattaa?
Uusi ajoitusidea: lähes pohjilta myynti on ihan kohtalainen ajatus?
Minä olen joka
tapauksessa itse päätynyt siihen, että ajoitus on hyvin vaikeaa,
ja että kannattaa omistaa osakkeita melko isolla osuudella
oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Ja kun siis pitkäaikaiset omistukset
ovat yleensä pääosin kirkkaasti voitolla, myyntivoiton vero
estää varsin tehokkaasti vaihtamasta osakkeita omasta mielestä
parempiin, sillä tämä vero vähentää myynnistä saatavaa hintaa
niin paljon, että tilalle ostettujen uusien osakkeiden olisi paras
olla reilusti parempia sijoituksia kuin myyty osake.
Tämä haitta
minimoituu vain yhdessä tilanteessa. Kun osakekurssit ovat
romahtaneet tai laskeneet yleisesti paljon, niin kaikkien osakkeiden
myyntivoitot ovat paljon pienemmät kuin esimerkiksi pörssikuplan aikana.
Silloin tarjoutuu hetki, jolloin voi ilman isoja veroseuraamuksia
vaihtaa salkkunsa painopistettä osakkeesta toiseen.
Nyt herää
tietenkin vastalause. Osakkeethan ovat silloin halpoja, ja miten muka
halvalla kannattaisi myydä pelkän verovälttelyn takia? Hyvä pointti. Ei
tulojen välttely verojen välttelemiseksi kannatakaan. Nyt kuitenkin
ollaan todettu, että hintojen olleessa kalliita emme tiedä, ovatko
markkinat jo huipussaan vai nousevatko ne vielä pari vuotta putkeen.
Eli päättely oli,
että myytyjen osakkeiden tilalle pitäisi kuitenkin ostaa uusia
osakkeita oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Kalliin hintatason aikana
myytävät ja ostettavat osakkeet ovat molemmat korkeissa hinnoissa,
joten isolla myyntihinnalla saa tavallista vähemmän osakkeita.
Halvan hintatason olosuhteissa niillä pienillä myyntihinnoilla saa
hankittua toisaalta suhteellisen paljon niitä itselle uusia laatufirmojen
osakkeita.
Erona on, että
osakkeiden ollessa kalliita myyjän pitää todennäköisesti maksaa
isot myyntivoittoverot, ja ne tilalle ostetut osakkeet ovat
todennäköisesti myös suhteellisen kalliissa hinnoissa. Eli
osakkeiden vaihto parempiin osakkeisiin on silloin tältä kannalta hankala
vaihtoehto.
Kun osakkeiden
hintataso on syystä tai toisesta halpa, niin silloin kannattaa ainakin ostaa liikenevillä säästöillä hyvien yhtiöiden
osakkeita, se on kaikille selvää. Mutta ehkä hieman yllättävämpi
ajatus on se, että jos vanhoja omistuksessaan olevia osakkeitaan
haluaa myös vaihtaa parempiin, niin silloin paras aika voikin olla se,
jolloin myyntivoitosta ei tule veroseuraamuksia. Eli hyvien yhtiöiden
pitkäaikaisomistajilla se on silloin, kun osakehinnat ovat aivan
pohjalla.
Silloin myyntivoitot
ovat minimissään —
toki myös myyntihinnat —
mutta tällöin ne tilalle ostettavat, paremmiksi arvioidut osakkeet
ovat kaikkein halvimmillaan, ja ostopaikat ovat parhaimmillaan.
Mutta...
Tietenkään
pohjillakaan ei ole yhtään sen helpompaa tietää, oliko juuri tämä se
pohjahinta. Ajoitus on yhtä mahdoton tehtävä tässäkin. Mutta
ideani on, että suhteellisen halpojen hintojen aikana, romahduksen
tai ison laskun jälkeen, voi olla parempi aika vaihtaa
osakeomistuksiaan, kuin pitkän nousukauden jälkeen. Ja äskeisen
pohdinnan tarkoituksena oli osoittaa, että vaihdettaessa osakkeita
toisiin osakkeisiin niiden sen hetken rahallinen hinta merkitsee
vähemmän, jos oletetaan, että nousu- ja laskukaudet aiheuttavat kurssimuutoksia
sekä myytyihin että ostettuihin osakkeisiin.
Ja toki kaikissa tilanteissa kannattaa myydä ylihintaisimmat ja potentiaaliltaan heikoimmat osakkeet ja ostaa salkkuunsa hinta-laatusuhteeltaan ja potentiaaliltaan parhaat saatavissa olevat osakkeet. Eri tilanteissa näitä vain on joskus vaikeampaa ja joskus helpompaa löytää. Joko kaikki halvat ostettavat osakkeet tai sitten kaikki kalliit myytävät osakkeet ovat yhtä aikaa kadoksissa, ja juuri siksi kannattaa miettiä, mikä on oikea aika tehdä salkkumuutoksia. Paras vaihtoehto voi tästäkin huolimatta olla "ostaa ja unohtaa", ja osakkeiden vaihtaminen olla useimmiten turhaa veivausta, ja siihen ehkä itsekin sorrun silloin tällöin.
Ja joskus toki tilanne
voi olla sellainenkin, että osakesalkku onkin sellaisessa asennossa, että myyntitappioita on
enemmän tarjolla kuin voittoja, jolloin kannattaa olla tarkkana,
etteivät tappiot pääse ainakaan turhan takia vanhenemaan, ja silloin
myyntivoittoa pitää oikein etsiä tasapainottamaan tappioita.
Jostain syystä
kuitenkin tuo tilanne, jossa myyntivoittoja on salkussa enemmän tarjolla,
tuntuu minulle tällä hetkellä läheisemmältä. Mutta mitä mieltä
olette, arvoisat lukijat? Onko tämä vain hyvien aikojen luomaa harhakuvaa tilanteen hallinnasta yli laskukausienkin,
vai ihan todellista pitkän tähtäimen optimointiajattelua? Kommentoikaa siis, jos herätti
ajatuksia.
* * * * *
* * * * *
Tuohan juuri sijoittamisessa olisi se avain, että saisi ostettua halvalla ja myytyä kalliimmalla, mutta ainakin itse huomannut, että käyrät heittelee miten sattuu. Ikinä ei tiedä minkälaisia yritysjärjestelyitä ynnä muita yrityksellä on tulossa. Tietenkin, jos joku ne hyvin pystyisi arvaamaan, olisivat kaikki rikkaita.
VastaaPoista