Ensimmäinen kirjapoiminta: Wall Streetin fysiikka; yksi esimerkki Terra Cognitan julkaisuista
Ensimmäisenä kirjavinkkinä olkoon yksi Terra Cognitan
kustantamista luonnontiedettä ja taloutta popularisoivista
tietokirjoista. Terra
Cognitahan on Kimmo Pietiläisen pyörittämä kirjankustantamo,
joka julkaisee englanninkielisen tietokirjallisuuden
mielenkiintoisimpia tapauksia.
Pakko sanoa tähän väliin muutama ylistävä sananen kyseisestä
kustantamosta. Pienkustantamo julkaisee suomeksi kirjallisuutta,
jonka olettaisi kuuluvan suurten kustannustalojen tietokirjaosastojen
tärkeimpään ytimeen. Jos näitä ei julkaisisi kukaan, suomea ei
olisi niin helppo mieltää sivistyskieliin kuuluvaksi. Kimmo
Pietiläinen suomentaa suurimman osan kustantamonsa kirjoista, mikä
on enemmän, kuin keskiverto työssä käyvä kirjablogisti ehtii
lukea.
Pietiläisen käännösten laadusta on keskenään päinvastaisiakin mielipiteitä. Oma käsitykseni on, että humanististen alojen edustajilla voi olla turhankin nirppanokkaisia näkökulmia siihen, että ikääntyvä fyysikko Pietiläinen ryhtyy tällaiseen kielen ammattilaisille varattuun suomennustoimeen, ja vielä menestyy siinä vuosikuýmmenien ajan. Jotain pientä perääkin tuossa nirppanokkailussa toki voi nähdä.
Alkuteosten lauserakenteet ehkä siirtyvät käännökseen tällaisissa insinöörimäisissä pikakäännöksissä turhankin samankaltaisessa muodossa. Silloin kun alkuteos on kieleltään huipputasoa, Pietiläinenkin pystyy erittäin hyvään suomen kieleen. Jos taas alkuteoksen kieli on muodostettu vähän epäselkeästi, jos se käyttää niitä englannin kielen hämärämämmänpuoleisempia lauserakenteita, saattaa Pietiläisen suomennus sotkea asiaa lisää. Näin ainakin olen vajavaisella ymmärrykselläni ajatellut näitä kirjoja lukiessani. Tarvittaisiin kuitenkin pari isoa yleiskustantamoa, jotka ottaisivat asiakseen julkaista muutaman matemaattis-luonnontieteellisiä aiheita käsitteleviä tietokirjoja, ja muutamia ahkeria luonnontieteellisesti valveutuneita ammattisuomentajia, jotka pystyisivät täyttämään Pietiläisen jättämän aukon ja samalla parantamaan suomennosten kielellistä tasoa.
*****
Niin, se kirja. James Owen Wetherall on 2013 kirjoittanut teoksen "The Physics of Wall Street, A Brief History of Predicting the Unpredictable". Terra Cognita julkaisi sen nimellä Wall Streetin fysiikka, Ennustamattoman ennustamisen lyhyt historia.
Kirja varmasti sopii kuin nenä päähän tähän blogiin, sillä tarkoituksenani on jatkossa kirjoittaa rahan sijoittamisesta tavallisen opettajan näkökulmasta, ja lisäksi antaa kirjavinkkejä. Ja kun kirjavinkki on tällainen, se sopivasti kattaa molemmat aihealueet.
Kirja alkaa johdannolla, jossa esitellään vuoden 2008 finanssikriisi ja siihen osallistuneet kvantit. Sen jälkeen kirjassa edetään historiassa 1800-luvulta 2000-luvulle käyden läpi vuosikymmenten aikana kehitettyjä arvopaperikauppaan liittyviä asteittain parantuneita matemaattisia menetelmiä.
Kvanteiksi kutsutaan pörssissä toimivia matematiikan tai fysiikan koulutuksen saaneita rahastonhoitajia, jotka pyörittävät usein niin sanottuja suojarahastoja. Kvantit kuvittelivat pystyvänsä hallitsemaan pörssin kurssivaihtelut oleellisesti muita paremmin matemaattisilla menetelmillään, mutta finanssikriisissä heidän tappionsa nousivat hallitsemattomasti huikeisiin mittoihin, ja osa rahalaitoksista kaatui, ja osa pelastettiin valtion väliintulolla.
Kirjan pointtina kuitenkin on, että pieni osa kvanttien rahastoista selviytyi, ja tuotti tuonakin aikana voittoa, eikä se tapahtunut sattumalta. Ne kvantit, jotka ymmärsivät tieteen tekemisen parhaiten, ja toimivat jatkuvasti sen mukaisesti, pystyivät sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Siihen eivät kyenneet ne, jotka ainoastaan käyttivät hienoja fysiikan inspiroimia kaavoja kuvitellen niitä luonnonlakien kaltaisiksi yleispäteviksi selitysmalleiksi.
Fysiikasta pitää ottaa käyttöön myös luonnontieteellisen tutkimuksen tekemisen kriittinen ajattelutapa. Pitää olla joka hetki kriittinen sen suhteen, soveltuuko kulloisenakin hetkenä käytetty malli nykyiseen tilanteeseen. Keskeinen ongelma on, että useat taloustieteen kaavat perustuvat siihen, että vaihtelu tapahtuu Gaussin käyrän mukaisissa rajoissa, mikä aiheuttaa valtavaa riskien aliarvioimista silloin, kun jotain poikkeuksellista tapahtuu.
Tavoite fysiikan menetelmien tuomisessa rahoitusalalle on tuoda kaavoja, jotka toimivat joissain tilanteissa, ja saada tietoa siitä, milloin niihin voi luottaa. Kirja pyrkii osoittamaan, että luonnontieteellisillä menetelmillä on annettavaa rahoitusteorioihin, kunhan kaavoja ei sovelleta perusteetta, ja tieteellistä prosessia käytetään koko ajan kaavojen ja selitysmallien arvioinnissa.
Hämmentävä kohta kirjassa on, kun tekijä esittelee psykologisena tutkimustuloksena sen, että ihminen pitää arvopaperin tuottoa sitä parempana, mitä suurempi se on suhteessa arvopaperin arvoon. Siis jos 100 euroa maksava osake tuottaa 10 euroa, se on parempi, kuin se, että 1000 euroa maksava osake tuottaa saman 10 euroa.
Eihän tässä tarvita kummoistakaan psykologiaa laskemaan, että jos vaihtaa 1000 euroa maksavan osakkeen kymmeneen 100 euroa maksavaan osakkeeseen, niin tuotto olisi kymmenkertainen. Koska on itsestäänselvää, että sijoittajan tavoite on tienata paljon eikä vähän rahaa, ei tarvita psykologiaa selittämään sitä, että nimenomaan suhteelliset tuotot ja arvonmuutokset ovat aina kaiken perusta. Siihen riittää maalais- tai kaupunkilaisjärki.
Jos yksinkertaista talouspsykologiaa pitää esitellä, niin kannattaisi valita esimerkki, jossa itse psykologian osuus olisi jotain muuta, kuin että: ”psykologian tutkimusten mukaan ihmisen mielestä 1 +1 on yllättäen yhtä suuri kuin 2”.
Sitten. Mitä tämä kirja antaa palkkarahoistaan yli jääviä roposia osakkeisiin sijoittavalle tavalliselle pulliaiselle? Ei liene mahdollista alkaa käyttää varsinaisesti tieteellistä prosessia omien sijoituspäätösten tekoon. Sen tämä kirja ainakin varmentaa. Se antaa kuitenkin ymmärrystä myös siihen, mitä suojarahastot tekevät. Mitä tavalliset suojarahastot tekevät väärin, ja mitä ne jotkut harvat ilmeisesti tekevät eri tavalla. Kun tästä tietää jotain, niin ainakin se antaa perspektiiviä siihen, mihin riskeihin itsensä sijoitustoiminnallaan altistaa. Ja mitä kannattaa omalla pienellä maalaiskaupunkijärjellään yrittää, kun tietää missä sarjassa pelaa.
 |
| James Owen Weatherall: Wall Stretin Fysiikka |
Pietiläisen käännösten laadusta on keskenään päinvastaisiakin mielipiteitä. Oma käsitykseni on, että humanististen alojen edustajilla voi olla turhankin nirppanokkaisia näkökulmia siihen, että ikääntyvä fyysikko Pietiläinen ryhtyy tällaiseen kielen ammattilaisille varattuun suomennustoimeen, ja vielä menestyy siinä vuosikuýmmenien ajan. Jotain pientä perääkin tuossa nirppanokkailussa toki voi nähdä.
Alkuteosten lauserakenteet ehkä siirtyvät käännökseen tällaisissa insinöörimäisissä pikakäännöksissä turhankin samankaltaisessa muodossa. Silloin kun alkuteos on kieleltään huipputasoa, Pietiläinenkin pystyy erittäin hyvään suomen kieleen. Jos taas alkuteoksen kieli on muodostettu vähän epäselkeästi, jos se käyttää niitä englannin kielen hämärämämmänpuoleisempia lauserakenteita, saattaa Pietiläisen suomennus sotkea asiaa lisää. Näin ainakin olen vajavaisella ymmärrykselläni ajatellut näitä kirjoja lukiessani. Tarvittaisiin kuitenkin pari isoa yleiskustantamoa, jotka ottaisivat asiakseen julkaista muutaman matemaattis-luonnontieteellisiä aiheita käsitteleviä tietokirjoja, ja muutamia ahkeria luonnontieteellisesti valveutuneita ammattisuomentajia, jotka pystyisivät täyttämään Pietiläisen jättämän aukon ja samalla parantamaan suomennosten kielellistä tasoa.
*****
Niin, se kirja. James Owen Wetherall on 2013 kirjoittanut teoksen "The Physics of Wall Street, A Brief History of Predicting the Unpredictable". Terra Cognita julkaisi sen nimellä Wall Streetin fysiikka, Ennustamattoman ennustamisen lyhyt historia.
Kirja varmasti sopii kuin nenä päähän tähän blogiin, sillä tarkoituksenani on jatkossa kirjoittaa rahan sijoittamisesta tavallisen opettajan näkökulmasta, ja lisäksi antaa kirjavinkkejä. Ja kun kirjavinkki on tällainen, se sopivasti kattaa molemmat aihealueet.
Kirja alkaa johdannolla, jossa esitellään vuoden 2008 finanssikriisi ja siihen osallistuneet kvantit. Sen jälkeen kirjassa edetään historiassa 1800-luvulta 2000-luvulle käyden läpi vuosikymmenten aikana kehitettyjä arvopaperikauppaan liittyviä asteittain parantuneita matemaattisia menetelmiä.
Kvanteiksi kutsutaan pörssissä toimivia matematiikan tai fysiikan koulutuksen saaneita rahastonhoitajia, jotka pyörittävät usein niin sanottuja suojarahastoja. Kvantit kuvittelivat pystyvänsä hallitsemaan pörssin kurssivaihtelut oleellisesti muita paremmin matemaattisilla menetelmillään, mutta finanssikriisissä heidän tappionsa nousivat hallitsemattomasti huikeisiin mittoihin, ja osa rahalaitoksista kaatui, ja osa pelastettiin valtion väliintulolla.
Kirjan pointtina kuitenkin on, että pieni osa kvanttien rahastoista selviytyi, ja tuotti tuonakin aikana voittoa, eikä se tapahtunut sattumalta. Ne kvantit, jotka ymmärsivät tieteen tekemisen parhaiten, ja toimivat jatkuvasti sen mukaisesti, pystyivät sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Siihen eivät kyenneet ne, jotka ainoastaan käyttivät hienoja fysiikan inspiroimia kaavoja kuvitellen niitä luonnonlakien kaltaisiksi yleispäteviksi selitysmalleiksi.
Fysiikasta pitää ottaa käyttöön myös luonnontieteellisen tutkimuksen tekemisen kriittinen ajattelutapa. Pitää olla joka hetki kriittinen sen suhteen, soveltuuko kulloisenakin hetkenä käytetty malli nykyiseen tilanteeseen. Keskeinen ongelma on, että useat taloustieteen kaavat perustuvat siihen, että vaihtelu tapahtuu Gaussin käyrän mukaisissa rajoissa, mikä aiheuttaa valtavaa riskien aliarvioimista silloin, kun jotain poikkeuksellista tapahtuu.
Tavoite fysiikan menetelmien tuomisessa rahoitusalalle on tuoda kaavoja, jotka toimivat joissain tilanteissa, ja saada tietoa siitä, milloin niihin voi luottaa. Kirja pyrkii osoittamaan, että luonnontieteellisillä menetelmillä on annettavaa rahoitusteorioihin, kunhan kaavoja ei sovelleta perusteetta, ja tieteellistä prosessia käytetään koko ajan kaavojen ja selitysmallien arvioinnissa.
Hämmentävä kohta kirjassa on, kun tekijä esittelee psykologisena tutkimustuloksena sen, että ihminen pitää arvopaperin tuottoa sitä parempana, mitä suurempi se on suhteessa arvopaperin arvoon. Siis jos 100 euroa maksava osake tuottaa 10 euroa, se on parempi, kuin se, että 1000 euroa maksava osake tuottaa saman 10 euroa.
Eihän tässä tarvita kummoistakaan psykologiaa laskemaan, että jos vaihtaa 1000 euroa maksavan osakkeen kymmeneen 100 euroa maksavaan osakkeeseen, niin tuotto olisi kymmenkertainen. Koska on itsestäänselvää, että sijoittajan tavoite on tienata paljon eikä vähän rahaa, ei tarvita psykologiaa selittämään sitä, että nimenomaan suhteelliset tuotot ja arvonmuutokset ovat aina kaiken perusta. Siihen riittää maalais- tai kaupunkilaisjärki.
Jos yksinkertaista talouspsykologiaa pitää esitellä, niin kannattaisi valita esimerkki, jossa itse psykologian osuus olisi jotain muuta, kuin että: ”psykologian tutkimusten mukaan ihmisen mielestä 1 +1 on yllättäen yhtä suuri kuin 2”.
Sitten. Mitä tämä kirja antaa palkkarahoistaan yli jääviä roposia osakkeisiin sijoittavalle tavalliselle pulliaiselle? Ei liene mahdollista alkaa käyttää varsinaisesti tieteellistä prosessia omien sijoituspäätösten tekoon. Sen tämä kirja ainakin varmentaa. Se antaa kuitenkin ymmärrystä myös siihen, mitä suojarahastot tekevät. Mitä tavalliset suojarahastot tekevät väärin, ja mitä ne jotkut harvat ilmeisesti tekevät eri tavalla. Kun tästä tietää jotain, niin ainakin se antaa perspektiiviä siihen, mihin riskeihin itsensä sijoitustoiminnallaan altistaa. Ja mitä kannattaa omalla pienellä maalaiskaupunkijärjellään yrittää, kun tietää missä sarjassa pelaa.
Kommentit
Lähetä kommentti