Päätös toteutettu: Välivuosi alkaa
Blogitekstien tahti on ollut viime aikoina melko hidas. Tässä
kohtaa voisi olla hyvä paikka päivittää kuulumiset.
Ensinnäkin, hain
virkavapaata tämän vuoden elokuun alusta ensi vuoden heinäkuun
loppuun, eli 12 kuukautta, ja asia on kunnossa, virkavapaa
myönnettiin. Olen tähän päätökseeni ja sen toteutumiseen
erittäin tyytyväinen. Sen verran ovat uupumusoireet painaneet
päälle, ja elämä kutistunut pelkäksi työvelvollisuuksien
kapeanäkökulmaiseksi suorittamiseksi ilman vapaapäiviä. Kun
iltaisin ei saa töitä tehdyksi, ja viikonloput ovat jääneet muun
muassa suunnitelmien ja kokeiden laadinnan ja korjauksen tekemiseen,
eivätkä voimat riitä mihinkään työtapojen remontointiin, niin
tauko on paikallaan. Välivuosi on tässä kohtaa amerikkalaisittain
sanottuna no-brainer.
Vaan eipä niin
helppoa asiaa, etteikö siitä jotain ongelmaakin saisi aikaan. Olen
nimittäin katsellut erästä pientä opintokokonaisuutta, jonka
voisin innolla ja ilman mitään stressiä ja pakottavia tavoitteita
tehdä, mutta samalla sen järkevä toteutus vaatisi opiskelukämpän
vuokraamista pääkaupunkiseudulta. Siis kahden asunnon loukku noin
vuodeksi.
Olen toisaalta
huomannut, että nykyiset normaalit elämiskustannukseni ovat aivan
minimaaliset, kun asuntolainkin tuli jo maksettua, mutta nyt jos
tuohon opiskelun houkutukseen lankean, niin tästä vapaasta vuodesta
tulee verraten kallis. Tämän vuoden osingot ja säästöt ja ensi
kevään osingot, ja ehkä jotain pientä päälle, ne siinä vuoden
aikana menisi, joten kyllä minulla siihen kertainvestointina on
varmaankin varaa, kun ei tule tavaksi tämä kahden asunnon elämä.
Mutta olenko ajatellut plussat ja miinukset realistisesti, ja onko
suunnitelmani liian raskas, kun lähtökohtana on kuitenkin orastavan
työuupumuksen kilpistäminen, tällaisia kysymyksiä riittää.
Saman vuoden aikana
varmaan osakemarkkinat laskevat, niin uumoilen, ja omaisuuteni
hupenee silmissä. Voiko sellaiseen tottua, kun on aiemmin tullut
palkkatuloja koko ajan säästöön, ja nyt pitää olla vuosi
pelkillä säästöillä ja pääomatuloilla? Voinko ajautua seuraamaan osakesalkun kehitystä liian intensiivisesti, kun palkkatulot eivät ole rauhoittamassa? Pitää totutella aivan
uudenlaiseen tilanteeseen.
Vastaukseni edellä
oleviin kysymyksiini on, että nyt teen niin kuin olen suunnitellut,
jos ei esteitä ilmene, ja katson, mitä tulee eteen. Tätä varten
olen säästänyt, ja työpaikkani tosiaan on siellä odottamassa
paluutani tienaamisen tielle. Jos tarvitsen uudestaan taukoa työstä
muutaman vuoden sisällä, se tapahtukoon sitten sillä
minimikulutuksella. Tämän vuoden jälkeen olen luultavasti
viisaampi.
Joka tapauksessa on
selvää, että välivuosi tulee tarpeeseen. Viime vuoden
loppusyksyllä oli kausi, jolloin pysyin työtahdissa kiinni lähinnä
sillä ajatuksella, että tämä lukuvuosi loppuun ja sitten tauko.
Jos nyt olisin pettänyt itselleni antamani lupauksen, ja jättänyt
välivuoden vielä vuodeksi hautumaan, voi olla, että seuravana
vuonna en olisi pahan paikan tullen enää pystynyt vakuuttamaan
itselleni, että kyllä minä sitten seuraavana keväänä saan
aikaan pyytää sitä virkavapaata, kun aiemmin se on siirtynyt
eteenpäin kuin potkittava peltipurkki tai brittien EU-erosopimus.
Entä onko tämä
hyvä vai huono ratkaisu yleisen edun kannalta, jos unohdetaan
itsekäs näkökulma hetkeksi? Näkemykseni mukaan tällainen
välivuosi tässä tilanteessa voi melko todennäköisesti pidentää
työurani loppupäätä, ja lisätä muutenkin taloudellista
toimeliaisuutta tässä maassa, eli valtiontalous ja kestävyysvaje
kehittyvät oikeisiin suuntiin. Se mahdollinen ylimääräisen
asunnon pitäminen toisaalta on ekologisesti huono ratkaisu, mutta
kun jätän työkavereiden suosittelemat maailmanympärimatkat
tekemättä, niin se Maan (elävän planeettamme) kannalta kaikkein
huonoin skenaario on silloin vältetty.
Pidän siis kesästä
alkaen välivuotta melkein kaikesta: työstä, ylimääräisen kielen
opiskelusta, yhdistystoiminnasta, ja muista mahdollisesti mieleen
tulevista valinnaisista velvollisuuksista. Tätä blogia en silti
ajatellut jättää ihan kesannolle. Eli ainakin tällä nykyisellä
hidastuneella tekstinpukkaustahdilla ajattelin teitä lukijoitani
muistaa. Saa nähdä, miten onnistuu.
Kommentit
Lähetä kommentti