Päätös toteutettu: Välivuosi alkaa

Blogitekstien tahti on ollut viime aikoina melko hidas. Tässä kohtaa voisi olla hyvä paikka päivittää kuulumiset.

Ensinnäkin, hain virkavapaata tämän vuoden elokuun alusta ensi vuoden heinäkuun loppuun, eli 12 kuukautta, ja asia on kunnossa, virkavapaa myönnettiin. Olen tähän päätökseeni ja sen toteutumiseen erittäin tyytyväinen. Sen verran ovat uupumusoireet painaneet päälle, ja elämä kutistunut pelkäksi työvelvollisuuksien kapeanäkökulmaiseksi suorittamiseksi ilman vapaapäiviä. Kun iltaisin ei saa töitä tehdyksi, ja viikonloput ovat jääneet muun muassa suunnitelmien ja kokeiden laadinnan ja korjauksen tekemiseen, eivätkä voimat riitä mihinkään työtapojen remontointiin, niin tauko on paikallaan. Välivuosi on tässä kohtaa amerikkalaisittain sanottuna no-brainer.

Vaan eipä niin helppoa asiaa, etteikö siitä jotain ongelmaakin saisi aikaan. Olen nimittäin katsellut erästä pientä opintokokonaisuutta, jonka voisin innolla ja ilman mitään stressiä ja pakottavia tavoitteita tehdä, mutta samalla sen järkevä toteutus vaatisi opiskelukämpän vuokraamista pääkaupunkiseudulta. Siis kahden asunnon loukku noin vuodeksi.

Olen toisaalta huomannut, että nykyiset normaalit elämiskustannukseni ovat aivan minimaaliset, kun asuntolainkin tuli jo maksettua, mutta nyt jos tuohon opiskelun houkutukseen lankean, niin tästä vapaasta vuodesta tulee verraten kallis. Tämän vuoden osingot ja säästöt ja ensi kevään osingot, ja ehkä jotain pientä päälle, ne siinä vuoden aikana menisi, joten kyllä minulla siihen kertainvestointina on varmaankin varaa, kun ei tule tavaksi tämä kahden asunnon elämä. Mutta olenko ajatellut plussat ja miinukset realistisesti, ja onko suunnitelmani liian raskas, kun lähtökohtana on kuitenkin orastavan työuupumuksen kilpistäminen, tällaisia kysymyksiä riittää.

Saman vuoden aikana varmaan osakemarkkinat laskevat, niin uumoilen, ja omaisuuteni hupenee silmissä. Voiko sellaiseen tottua, kun on aiemmin tullut palkkatuloja koko ajan säästöön, ja nyt pitää olla vuosi pelkillä säästöillä ja pääomatuloilla? Voinko ajautua seuraamaan osakesalkun kehitystä liian intensiivisesti, kun palkkatulot eivät ole rauhoittamassa? Pitää totutella aivan uudenlaiseen tilanteeseen.

Vastaukseni edellä oleviin kysymyksiini on, että nyt teen niin kuin olen suunnitellut, jos ei esteitä ilmene, ja katson, mitä tulee eteen. Tätä varten olen säästänyt, ja työpaikkani tosiaan on siellä odottamassa paluutani tienaamisen tielle. Jos tarvitsen uudestaan taukoa työstä muutaman vuoden sisällä, se tapahtukoon sitten sillä minimikulutuksella. Tämän vuoden jälkeen olen luultavasti viisaampi.

Joka tapauksessa on selvää, että välivuosi tulee tarpeeseen. Viime vuoden loppusyksyllä oli kausi, jolloin pysyin työtahdissa kiinni lähinnä sillä ajatuksella, että tämä lukuvuosi loppuun ja sitten tauko. Jos nyt olisin pettänyt itselleni antamani lupauksen, ja jättänyt välivuoden vielä vuodeksi hautumaan, voi olla, että seuravana vuonna en olisi pahan paikan tullen enää pystynyt vakuuttamaan itselleni, että kyllä minä sitten seuraavana keväänä saan aikaan pyytää sitä virkavapaata, kun aiemmin se on siirtynyt eteenpäin kuin potkittava peltipurkki tai brittien EU-erosopimus.

Entä onko tämä hyvä vai huono ratkaisu yleisen edun kannalta, jos unohdetaan itsekäs näkökulma hetkeksi? Näkemykseni mukaan tällainen välivuosi tässä tilanteessa voi melko todennäköisesti pidentää työurani loppupäätä, ja lisätä muutenkin taloudellista toimeliaisuutta tässä maassa, eli valtiontalous ja kestävyysvaje kehittyvät oikeisiin suuntiin. Se mahdollinen ylimääräisen asunnon pitäminen toisaalta on ekologisesti huono ratkaisu, mutta kun jätän työkavereiden suosittelemat maailmanympärimatkat tekemättä, niin se Maan (elävän planeettamme) kannalta kaikkein huonoin skenaario on silloin vältetty.

Pidän siis kesästä alkaen välivuotta melkein kaikesta: työstä, ylimääräisen kielen opiskelusta, yhdistystoiminnasta, ja muista mahdollisesti mieleen tulevista valinnaisista velvollisuuksista. Tätä blogia en silti ajatellut jättää ihan kesannolle. Eli ainakin tällä nykyisellä hidastuneella tekstinpukkaustahdilla ajattelin teitä lukijoitani muistaa. Saa nähdä, miten onnistuu.