Anteeksi, kysyikö joku, kannatanko perustulomallia?

 Vaihteeksi taas aihe, joka ei liity sijoituksiin ja säästämiseen muutoin kuin hyvin laajasti katsottuna.


Olen huomannut, että yllättävän monet varsin älykkäät ja asioista paljon ymmärtävät keskustelijat ovat tätä nykyä yksinkertaisen perustulomallin kannattajia. Ainakin jos he ovat jonkin verran liberaalisti vasemmistoon kallellaan. Siis toimeentulotuesta ja muista viimesijaisiksi katsottavista elämisen kustannuksiin tarvittavista sosiaalituista luovuttaisiin, ja sen sijaan alettaisiin maksaa kaikille jonkinlaista minimaalisesti elämiseen riittävää perustuloa.


Eli kun tarveharkinnasta luovuttaisiin, samalla syntyisi säästöä byrokratiaan, ja kannustinloukkuja saataisiin pois tukkimasta ihmisten tietä työmarkkinoille. Toki samalla verotusta muutettaisiin sellaiseksi, että suurituloiset eivät käytännössä huomaisi eroa käteen jäävässä ansiotulossaan.


Mutta passivoiko liian helposti tuleva sosiaalituki työntekijöitä jäämään pois töistä? Summahan ei ainakaan olisi kovin kadehdittava, kuten ei viimesijainen toimeentuloturva nykyäänkään.


* * * * *


Yleensä on vaarallista kovin jyrkästi alkaa älykkäiden ja asioihin perehtyneiden ihmisten esiin nostamia uudistusideoita. Riskinä on, että lopulta, kun uudistus tulee voimaan ja hyväksi havaitaan, oman vastustuksen todennäköisimmäksi pohjamotiiviksi paljastuu vain oma konservatiivinen mielenlaatu ja pelko siitä, että oma suhteellinen asema heikkenee.


Nyt kuitenkin haluaisin tässä blogissani ilman twitter-viestinnän merkkirajoituksia perustella, miksi itse en usko perustulon toimivuuteen työhön kannustavana tulonjakomallina. Varsinkin haluan osoittaa, että siitä tässä ei ainakaan ole kyse, että heti itse ns. katolle päästyäni haluaisin nostaa tikkaat ylös muiden edestä.


* * * * *


Se on sanottava, että nykyinen toimeentuloturva on byrokraattista, vaikeaa, ja monelle luultavasti tarpeettoman nöyryyttävää. En ole itse sitä ”riittävässä” mitassa elämäni aikana kokenut, mutta on mahdollista, että se lopulta keskimäärin katsoen passivoi sitä saavia. Parannusta on syytäkin etsiä.


Onko sitten automaattisesti tilille tuleva perustulo passivoiva? Perustulon kannattajat ovat sitä mieltä, että ei. Heidän argumenttinsa on vastakysymys: Jäisitkö sinä itse pois töistä, jos olisi mahdollisuus jättäytyä alle tonnin kuukausituloille? Ajatuksena on, että perustulon vastustajat ovat huolissaan vain siitä, että toimentulon rajalla olevat ovat laiskempaa väkeä kuin hyvin koulutettu keskiluokka tms.


Oma perusteluni ei kuitenkaan lähde siitä, että olisin huolissani työttömien laiskuudesta. Toki oma perusteluni saattaa toimia myös pitkäaikaistyöttömiin ja heidän lapsiinsa, sitä en kiellä. Pääosa kuitenkin on sillä, mitä tiedän itsestäni, ja millaista ajattelumallia olen opetusalan kollegoillani ja esimerkiksi sairaanhoitajilla keskusteluissa havainnut.


Perusteluni on se, että hyvin koulutettujen keski-ikäisten joukossa (keski-ikäisyyden saa tässä määritellä ihan niin laajasti kuin vain haluaa) on varsin yleistä toivoa pääsevänsä ”pois oravanpyörästä”. Opettajat, hoitajat ja muut vastaavat keskituloiset työn raskaan raatajat, joiden ammatti ei ole nykyisellään monellekaan tarpeeksi kiva, kevyt tai joustava, haaveilevat eläköitymisestä niin, että lopputuloksena ei ole täysin loppuun palanut raunio juuri ja juuri viralliselle eläkkeelle päässeenä, tai sitten terveytensä menettäneenä sairauseläkkeellä. Mieluummin halutaan varhainen eläköityminen terveenä. Näinhän  minäkin jossain muodossa ajattelen.


Monelle tämä on taloudellisista syistä pelkkää haihattelua, mutta toisilla on varallisuutta kerättynä säästöön jo niin paljon, ettei heidän tarvitsisi todellakaan tyytyä siihen hypoteettiseen alle tuhannen euron minimitoimeentuloon. Omia rahoja saisi perustulomallissakin käyttää.


Itse olen pitänyt muutama vuosi sitten kahdentoista kuukauden palkattoman virkavapaan ilman mitään palkkatuloja levon ja opiskelun merkeissä. Se oli radikaali ratkaisu, ja vaati omien säästöjen ja sijoitustuottojen käyttöä elämiseen, mutta se ei olisi enää niin radikaali, jos perustoimeentulo olisi turvattuna.


Voi olla, että pääomatuloja kuten osinkoja ei saataisi yhdistettyä ansiotuloverotuksen progressioon silloin kun perustulo otettaisiin käyttöön. Tällöin täysin hyödytön ns. koroilla eläminen tehtäisiin hyvin kannattavaksi valtion tuella. Siis osinkotulot rullaisivat kuten ennekin, mutta verotonta perustoimeentuloa tulisi melkein tuhat euroa kuussa.


Ja kannattaa huomata, että perustuloa on Suomessa kokeiltu vain valmiiksi työttömällä kokeilujoukolla. Ei ole testattu, miten moni pätevä sairaanhoitaja tai opettaja päättäisi lähteä pitämään välivuotta tai jopa omaehtoista varhaiseläkettä, jos tulisi tilanne, jossa valtio lupaisi maksaa tästä eteenpäin minimitoimeentulon tilanteessa kuin tilanteessa periaatteessa ikuisesti.


Valmiiksi työttömien elämänlaatu parani perustulokokeilussa, mutta heidän työllistymistään perustulokokeilu ei muistaakseni hävinneistä kannustinloukuista huolimatta parantanut. Joten voi olla, että en tämän perusteella uskalla todeta edes sitä, että perustulosta olisi hyötyä edes pitkäaikaistyöttömien työllistymisessä.


* * * * *


Sen uskallan todeta, että monissa rajusta työvoimapulasta kärsivissä ammateissa, kuten hoito- ja opetusalalla, tuo perustulo kannustaisi eläkkeelle jäämisen aikaistamiseen, virkavapaisiin ja osa-aikaistuksiin tilanteessa, jossa siihen ei kansakunnalla ole varaa. Meillä on ehkä kansakuntana helpostikin varaa vähempiin markkinoijiin, puhelinmyyjiin, media-alan toimihenkilöihin, pankkiireihin ja sijoitusneuvojiin, mutta meillä ei ole varaa kovin radikaalisti vähentää ammattitaitoista koulutettua hoito- ja opetushenkilöstöä työvoimapulan aikana.


On siis ammatteja, jotka ovat ihan ok palkattuja, melko merkityksellisiä tekijöilleen, mutta jossain mielessä sen verran vaativia ja vastuullisia, että niiden tekeminen aiheuttaa isolle joukolle uupumusta ja kroonista stressiä. Näiden ammattien edustajille on usein aivan realistista pohtia työstä pois jäämistä jo ennen työeläkettä. Oma näkemykseni on, että heille pitäisi tarjota vähemmän radikaaleja ratkaisuja keventää omaa työtaakkaansa, ei kannustaa rahahoukuttimin lähtemään työelämästä.


Omilla rahoilla jokainen saa tehdä mitä haluaa. Esimerkiksi jäädä ennen aikojaan pois töistä. Mutta minulla on ollut tapana pitää omaa ammattiani tarpeellisena, joten en katso hyvällä, jos joku minun muutoin kannattamani poliitikko ajaisi politiikkaa, jolla kannustetaan niitä oman alani ammattilaisia pois töistä laskemalla pois jäännin taloudellista kynnystä radikaalisti.


Siis kertauksena, se ainakin on turhaa haihattelua, että ajatellaan, ettei kukaan keskiluokan edustaja jäisi ikinä niin pienen toimeentuloturvan varaan. Osalla ihmisistä tuloluokasta riippumatta ei ole muuta kuin kuukausipalkka, ja heihin se toki pätee. He eivät luultavasti lähtisi minimitoimeentulon varaan. Mutta merkittävällä osalla suomalaisia on säästöjä, sijoituksia ja pääomatuloja. Jos tarveharkintaa ei ole, pääomatuloja saava keskiluokan edustaja jäisikin säästöjen, sijoitustuottojen ja yhtäkkiä myös hyvin toimeen tulevalle tarjotun toimeentuloturvan muodostaman mukavan kokonaisuuden varaan.


Minua itseäni toki hävettäisi ottaa vastaan pois töistä jäädessäni perustoimeentuloa osinkotulojeni lisänä. Mutta pakko todeta, että se ei luultavasti hävettäisi niin paljoa, että se toimisi varsinaisena esteenä opetushommista pois jäännille, jos muutoin olisi tarve jäädä pois. Tai tarve vaihtaa alaa yhdistetyksi vapaaksi runoilijaksi ja piensijoittajaksi.


Pelkäänpä, että melko monet muutkin ajattelevat melko samalla tavalla. Siksi en olisi valmis luopumaan sosiaaliturvan tarveharkinnasta, vaikka se tarveharkinta nykyisellään harmaita hiuksia aiheuttaakin niin byrokraateille kuin turvan saajillekin.


Järjestelmän tolkuton kalleus syntyisi ainakin siitä, että liian moni melko hyväosainen ihminen muuttaisi toimintaansa yhteiskunnalle epäedulliseen suuntaan hyödyntäen uudistuksen tuomaa tilannetta. Siksi meillä ei ole minun näkemykseni mukaan siihen varaa.


Kommentit

  1. Esität hyvin perustellun näkemyksen yhdestä perustulon mahdollisesta haitasta. Itse olen vahvasti perustulon kannalla, mutta on arvokasta kuulla myös tällaisia fiksuja huolia siihen liittyen. Olet varmasti oikeassa siinä, että perustulo lisäisi houkutusta jättäytyä pois erittäin raskaista töistä. Toisaalta itse mietin, että sehän voisi olla jopa pidemmän päälle ihan hyvä asia, jos esimerkiksi uupumuksen partaalla olevat opettajat tai sairaanhoitajat voisivat ottaa esimerkiksi 6 - 12 kk taukoa töistä perustulon ja säästöjensä avulla. Sitten tauon jälkeen he voisivat taas jaksaa paremmin arvokkaassa, mutta uuvuttavassa työssään.

    Olen kirjoittanut perustulon positiivisista puolista enemmänkin blogissani. Tässä linkki yhteen kirjoitukseen perustulosta, jos aihe kiinnostaa. https://politiikkaajarjella.blogspot.com/2022/10/ilmaista-rahaa-kaikille-kirjan.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

S-junasta on jäljellä muistot, pääoma plus vuosittainen tuntipalkka, vaan kuukausittainen osinkojuna sen kun puksuttaa

Puolivuotiskatsaus säästöihin 2023

Marraskuun tarinoita vuosimalli 2023