Vuosi 2017 pakettiin, ja 2018 alkuun
Vuoden vaihtuessa on
tapanani ollut tämän blogin vielä varsin lyhyen historian aikana
tarkastella hieman mennyttä vuotta sijoitusnäkökulmasta.
Nyt jo toista vuotta
peräkkäin on pakko todeta, että enhän minä millekään
indekseille pärjännyt, kun OMX yleisindeksi nousi noin 6,4 % ja
oman salkkuni laskennallinen indeksoitu tuottohistoria oli reilut
kolme prosenttia miinuksella. No, onneksi sentään osingot kattoivat
suurin piirtein nuo laskennalliset tappiot, ettei tunnu siltä, että
vaivalla hankittu omaisuuteni sulaisi käsiin.
Mikä oli tämän
epämukavuuden aiheuttaja? Taisi olla sama lähde, kuin viimekin
vuonna. Suuret pitkäaikaissijoitukseni Nokia ja Teleste laskivat
tänäkin vuonna reippaasti, ja muu salkkuni vastaavasti kompensoi
näitä arvonmenetyksiä. Jos OMX-yleisindeksiä ja oman salkkuni
tuottohistoriaa katsotaan rinnakkain, nähdään että salkkuni ja
indeksi nousevat puoli vuotta rinta rinnan, jonka jälkeen molemmat
notkahtavat, OMX vaihtelevaan mutta suurin pirtein tasonsa pitävään
heiluntaan ja minun salkkuni lähes yksipuoliseen lasketteluun. Loppuvuosi
2017 oli Nokian ja Telesten kursseille myrkkyä, joten aika lailla
tämä oli taudin kuva koko salkullenikin.
Salkku ja yleisindeksi rinnakkain. (Bloggaajan huomautus: Tässä kannattaa huomata, että salkun koko historia näyttää noin heikkoa lukemaa siksi, että jouduin näpyttelemään Kaupplehden virtuaalisalkkuun osakket uudestaan, kun kyseinen järjestelmä ei enää suostunut piirtämään käyrää 2000-luvun alkuun juontavalle salkulleni. Siksi siis näyttää, että salkkuni historia alkaisi vuoden 2016 viimeisestä pörssipäivästä. Ennen salkun historia näytti parempaa lukemaa!) |
Ensi vuosi
näyttäköön, mitä nämä kahden viime vuoden murheenkryynit
saavat jatkossa aikaan. Uutta rahaa niihin tuskin on tarpeen syytää.
Mitä sitten
salkussani tällä hetkellä on? Vuoden aikana ole myynyt
kolmanneksen Eq-osakkeistani, puolet jäljellä olleista Orioneista
ja lisäksi kaikki IBM:t. Ostanut olen neljään otteeseen lisää
Nokiaa (oho!), kertaalleen UPM-Kymmeneä, ja kahteen otteeseen
Sampoa. Näissä kaikissa vuoden aikana ostettu osakemäärä oli
noin neljännes aiemmin omistuksessa olleesta. Myynti on ollut
rahallisesti laskettuna jonkin verran isompaa, kuin osto, joten ne rahat ja
palkasta + osingoista säästöön jääneet rahat on ollut melkein
pakko sijoittaa Bank Norwegianin tilille kasvamaan korkoa 1,75 %
vuosikorolla. Tässä alla sijoitussalkkuni on esitettynä vain
osakkeiden ja rahasto-osuuksien arvon osuuksina, talletettua rahaa
huomioon ottamatta:
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(Jos ulkomaisten
osakkeiden eurohintojen desimaaleissa on jotain häikkää, älkää
hämmentykö. Huomautukset isommista laskuvirheistä otan toki
kiittäen vastaan.)
Entä vuosi 2018?
Uusi vuosi saa siis
alkaa. Vaikka nyt tuntuu, että kaikkialla mediassa on tullut vastaan
lähinnä kohtalainen konsensus siitä, että alkanut vuosi on Suomen
talouden kannalta melko hyvä, niin kansainvälisesti katsoen
pörssien romahduksen uhka ei ole hälvennyt mihinkään. Bessewisserithän tietävät, että pörssiromahdus tulee aina silloin, kun sitä ei juuri missään odoteta. Ja vaikka
Yhdysvaltain presidentti voi nyt vuoden jälkeen tuntua melkein
kesytetyltä pedolta, kun mitään kovin ihmeellistä akuuttia ei ole toilailuista
huolimatta ole tapahtunut, niin siltikään hänen henkinen ja fyysinen kuntonsa eivät
ole paranemaan päin. Riskejä on sielläkin päin edelleen aivan
tarpeeksi, muista ilmansuunnista puhumattakaan.
Seuraavat puoli
vuotta olen siis edelleen tarkkailevalla kannalla. En sijoita
palkasta säästöjä ja tuloja normaaliin tapaan heti osakkeisiin.
Puolen vuoden kohdalla on taas strategian uuden väliaikatarkastelun
paikka.
Hyvään ja huonompaan vuoteen yritän siis varautua. Joka tapuksessa:
Kommentit
Lähetä kommentti