Miten pilata sijoitusblogin läsnäolo somessa?

 

Sanotaan nyt heti kärkeen, että tämän ei ole nyt tarkoitus tehdä yleispätevää opasta blogin somenäkyvyyden sössimiseen, vaan ajatuksena on kertoa tapausesimerkki siitä, miten eräs (tämä) sijoitusblogi on kehittänyt sellaisen pienehkön somekokonaisuuden, että sitä ei alussa oikein voinut arvata. Kukin sitten miettii tykönään, ottaako huomioon tämän varoittavan esimerkin, vai pitääkö sitä pikemminkin tavoittelemisen arvoisena.

 

Eli jokainen voi päättää, onko tarpeen ymmärtää, miksi tämä blogin tili on Twitterissä (X) niin ärsyttävä, vai miksi se on niin hyvä. Miksi tällä blogilla ja sen Twitter-tilillä on niinkin vähän tekemistä keskenään.

 

 

Alku: blogin tarkoitus

 

Innostuin vuonna 2016 tekemään sijoitusaiheista blogia, jossa esittelisin myös kirjoja, tietopuoliseen aineistoon painottuen.

 

Ajatukseni oli kertoa hitaasta ja leppoisasta vaurastumisesta, siitä minkä esimerkiksi ruotsalaiset naapurimme ovat vuosikymmenten saatossa osanneet meitä paremmin. Samalla perusideaan kuului säästäväisen ja järkevän rahankulutuksen hyvien puolien esittäminen. Kun elämä ei ole niin keskittynyttä rahan kuluttamiseen pinnallisten mielitekojen mukaan, rahaa ei tarvitse ajatella eikä stressata niin paljon, ja tuloista jää säästettäväksi koko ajan pahan päivän varalle. Ja kun säästöt sijoittaa, syntyy uusi tulovirta, joka vähentää päivittäisestä taloudesta stressaamista edelleen.

 

Sivumennen sanottuna tässä siis ei olla kaukana myöskään ympäristöystävällisemmän elämäntavan edistämisestä. Kun säästät rahaa, se usein tapahtuu samansuuntaisesti luonnonvarojen säästämisen kanssa. Kun ihmisen on näinä vuosina ihan ihmiskuntanakin pakko alkaa kuluttaa yhä vähemmän luonnonvaroja, ja toisaalta tultava jatkossa vähemmällä toimeen, kun ilmastonmuutos ja luontokato vie mahdollisuuksia pitää kerskakulutusta ja tuhlailevaa elintasoa yllä. Mutta ympäristöasia siis on jollain tasolla selvä sivujuonne tämän blogin aihepiirissä.

 

Ehkä vielä enemmän kuin ympäristöasiat, tämän blogin perusajatukseksi oli tarjolla muusta sijoitusblogien tarjonnasta hieman poikkeava poliittinen ajattelutapa akselilla vasemmisto-oikeisto. Sijoitusalan ja sijoitusblogien mielikuvatason stereotypiassa tuntui olevan liian vahvana (ei kuitenkaan välttämättä kovin usein itse sijoitusblogeissa) se näkemys, että oikeistomielinen verotuksen vastustaminen, julkisen sektorin halveksunta, verojen välttely ideologisista syistä, julkisten palvelujen yksityistämisen ihannointi ja koko oikeistolaisuuden paketin edistäminen olisi itsestäänselvästi osa aktiivisimpien sijoittajien maailmankuvaa.

 

Sijoittaminen on kuitenkin ihan leppoisaa puuhaa, ja sopii yhteen myös jonkin verran keskustan vasemmalle puolelle sijoittuvan poliittisen ajattelun kanssa. Kertoohan sen ruotsalainen sosiaalidemokraattinen kansankapitalismikin. Oma äänestyskäyttäytymiseni on ollut maltillisen keskustavasemmistolaista – sillä varauksella, että en ikimaailmassa äänestäisi puoluetta nimeltä keskusta, enkä todennäköisesti myöskään puoluetta nimeltä vasemmisto. Yleensä olen äänestänyt järkevinä pitämiäni SDP:n ehdokkaita, joskus esim. kuntavaaleissa tehnyt sivuhypyn äänestämään vihreitä, ja vuona 2006 äänestiin presidentinvaalien ensimmäiseltä kierrokselta alkaen kokoomuslaista, kun pidin sitä hetkeä sopivana kohtana vaihtaa presidenttiä. Olen ehkä hiukan silti demarien suhteen oikealla laidalla. Lipponen esimerkiksi oli johonkin pääministerikautensa loppuun asti melko hyvä tyyppi ja hyvä työssään. Vasemmistoliittoa en ole koskaan mistään syystä tullut äänestäneeksi, vaikka onhan sielläkin hyviä tyyppejä ja hyviä pointteja. Vasemmistoliiton valtavita kuitenkin on ehkä jotenkin eri aallonpituudella markkinatalouden mekanismien ymmärtämisestä ja niiden riittävästä suvaitsemisesta.

 

Eli periaatteessa asetin itseni sijoitustekstien tyylilajin valtavirtaan nähden hieman oppositioasemaan. Kuitenkin siten, että piensijoittaminen minun tapaani pörssiosakkeisiin ja rahastoihin olisi blogin pääasia, mutta olisin kuitenkin oma itseni ylpeästi kaupungin palkkalistoilla olevana perusopetuksen lehtorina.

 

Sitten Twitteriin

 

Aika pian päätin, että Twitter olisi hyvä alusta tälle sijoitusblogille olla mukana. Ja siis aivan samoilla periaatteilla, leppoisaa säästämistä ja sijoittamista, mutta omasta näkökulmastani.

 

Jos Twitteriä on kukaan enemmälti seurannut, ymmärtää kyllä, että siellä kuplautuminen on se ilmiö, joka vie sen käyttäjiä melkeinpä aina, oli tarkoitus mikä tahansa. Oikeistolaisista räväytyksistä tykkäävät saavat seinälleen yhä vain räväkämpiä oikeistolaisia räväytyksien ja muiden oikeistolaisten ajatelmien sekoituksen, ja ainoat esimerkit oikeistolaiselle ajattelulle haastavammasta materiaalista ovat niitä vasemmistolaisten räväytyksiä, joita muut vahvasti oikeistomieliset ovat ilkkumistarkoituksessa nostaneet esiin. Vasemmistopuolella toimii melko vastaava kuplautumisen logiikka.

 

Sijoitusblogien kupla osoittautui yllättävän vahvasti oikeistohenkiseksi. Hyvin moni sijoitusblogisti näytti ihannoivan kaiken yksityistävää politiikkaa uskoen, että koko julkinen sektori on joka mielessä yksityisen sektorin harteilla. ”Kaikki pärjätköön omillaan” -meininki oli hyvin vahva. Joka hetki oli ainakin yksi alaikäinen kokoomusnuori nostettuna oikeistokuplan valokeilaan toistuvilla, kehää kiertävillä ja hiljalleen jyrkentyvillä ”Oikeasti vasemmisto vihaa köyhiä, sillä jos köyhät rikastuisi, ne ei enää äänestäisi vasemmistoa, lällällää!” -ajatelmillaan.

 

Tässä kohdassa päätin, että sijoitusblogien Twitter-kuplaan tarvitaan enemmän löysien oikeistohenkisten lällättelyjen haastamista, enemmän ympäristönäkökulman ymmärtämistä. Mitä enemmän oikeistohenkisen sisäänlämpiävän kuplan ajattelua haastettaisiin, sen parempi oikeistokuplan ajattelulle, sen vähemmän kuplautumista. Koska sijoitusbloggarit selvästikin tykkäilivät kaikkea oikeistolaista ihan riippumatta, liittyikö se mihinkään, alkaisin minäkin tykkäillä myös erilaisia viestejä, jotka haastaisivat oikeiston yksipuolista ajattelua. Näkevätpä siis seuraajani, että tällaistakin on.

 

Jossain vaiheessa tuli jopa mieleeni, että lopullisen ultimaattiseksi Twitter-nimimerkiksi minulle sopisi ”Osinkodemari”, sillä sitähän vihaisivat kaikki laidasta laitaan, ja huomio olisi taattu. Oikeistolaiset eivät silti voisi kritisoida minua mitenkään, sillä eihän osingonsaaja ole ikinä väärässä, ja vasemmistolaisten nyt vain pitää suvaita omiaan. En ole kuitenkaan jaksanut kokeilla moisen nimimerkin menestystä, sillä jo tuollainen nimimerkki sinällään vaatisi jonkinlaista provoamista ja jotenkin huumorin varjolla asioiden kärjistämistä, mikä olisi raskasta. Joten jos joku ottaa tuon nimimerkin käyttöön, hän on todennäköisesti pöllinyt idean minulta.

 

Muutamassa tapauksessa on pitänyt miettiä, mitä tehdä, kun seuraamani sijoitusblogin Twitter-tili aiheuttaa omalle Twitter-seinälleni säännöllisesti tykkäämiään ”uros on aina vahvempi kuin naaras” -lällättelyjä (en tehnyt mitään, ne omituiset tykkäykset ovat vain loppuneet) tai joku itselle oleellinen sijoitusblogisti ilkeilee nuorille ympäristöstä kiinnostuneille twitteristeille ja tekee outoja virheitä aina omaan ideologiansa suuntaisesti niin, että ajaudun toistuvasti vastaamaan hieman jopa kärjekkäästi (lopetin sen blogistin seuraamisen).

 

Yhtäkään sijoitusblogistia en ole Twitterissä (X) estänyt. Yhden liiaksi salaliittoteorioihin vivahtavaan sisältöön ja Suomen vaalitulosten kyseenalaistamisia ihannoivaan sävyyn Twitterissä esitelleen blogin jätin oman blogini blogilistauksesta pois joskus korona-aallon aikaan, se oli vahvin toimenpide, jonka olen tehnyt.

 

En ole huomannut, että minun blogini tiliä olisi sijoitusblogien toimesta Twitterissä blokattu eli estetty, muutamia muita blokkauksia olen huomannut. Jokaisella on erittäin vahva ja oikeutettu oikeus blokata Yläkoulunopen Twitter-tili, enkä siis halveksi ollenkaan blokkaamista. Silti koen sen erikoistilanteen jotenkin harmilisena, kun joskus harvoin huomaan jossain keskustelussa, että tämän blogin Twitter-tili on blokattu, ja blokkaajana on ollut hyvin järkevä, ei vähääkään änkyrä eikä edes oikeistolainen Twitterin seuraaja. Silloin nimittäin erittäin todennäköiseksi syyksi blokkaamiselle jää se, että olen vain niin ärsyttävä tyyppi. (No, ehkä joku vain ärsyyntyy nimimerkkien olemassaolosta, niin se ei ole välttämättä niin paha juttu minulle.)

 

 

Mitäs nyt?

 

Joka tapauksessa, blogini on aika pieni, ja nykyisellä Twitter-toiminnallani en varmaan kasvata Twitter-seuraajienikaan määrää tuosta vakiintuneesta muutamasta sadasta (nyt 336). Twitterissä (X) en ole tavannut enää edes puffata omia blogipäivityksiäni, sillä suuri osa seuraajistani ei ehkä seuraa minua ensisijaisesti tämän blogin takia.

 

Voidaan siis päätellä, että ainakin saan tämän toiminnan pidettyä juuri niin pienimuotoisena kuin tällä hetkellä mukavalta tuntuukin. En varmaan tee mitään erikoisia peliliikkeitä tämän blogin kasvattamiseksi lukijamäärältään isommaksi. Ne uutuudenviehätysajat ovat takana päin, kun olen kokeillut jotain koukkuja lukijoiden houkuttelemiseksi.

 

Ja lopultakin se ainoa somekanava, jossa tätä blogia olen ”tehnyt tunnetuksi” on muutenkin hiipumassa oleva Twitter, jonka omistaja muuttaa sen nimen hetken mielijohteesta X:ksi ja luultavasti seuraavaksi muuttaa sen kokonaan maksulliseksi, jolloin koko alustan toimintalogiikka muuttuu sellaiseksi, ettei minun tai melkein kenenkään muunkaan kannata olla koko palvelussa mukana. Siis ehkäpä tämän blogin sisältö jää tästä eteenpäin vain tähän blogiin, eikä sillä ole jatkossa mitään yhtymäkohtia ns. someen.

 

Tämä on itselleni suurelta osin sellainen sijoituspäiväkirja, jota voin käyttää menneiden vaiheiden tsekkaamiseen sijoituksien osalta. Ja jos tulee tarve sanoa jotain, tämä on näppärä kanava. Tämä blogi on yleisöltään pienehkö, mutta periaatteessa kaikkien tavoitettavissa.

 

Jälkeenpäin voin ehkä tarkastella vanhoja tekstejäni ja todeta, että katos ihmettä, minähän olin jo silloin oikeassa.