Miten usein osinkoja olisi kiva ottaa vastaan? Pitäisikö esimerkiksi Sammon ja Nordean maksaa niitä useammin?

Tietenkin olisi kiva ottaa tililleen paljon rahaa ja mahdollisimman usein, mutta tosielämässä yhtiöt jakavat osinkoja sen verran kuin firman hallitus ja yhtiökokous pitää järkevänä. Se, miten usein osinkoja maksetaan, ei oikeasti vaikuta siihen, miten suuri vuodessa maksettu summa on yhteensä.

Lähdetäänpä miettimään otsikon kahta kysymystä ensin sitä kautta, miten usein tällä hetkellä saan osinkoja, kun osakkeeni ovat ne mitä ovat.

 

 

Nykytilanteeni osinkojen suhteen

 

Osakesalkussani on suuri enemmistö kotimaisia osakkeita, mikä aiheuttaa jo melkein sinällään sen seurauksen, että pääosa vuoden aikana tulevista osingoista maksetaan minulle kevätkuukausien aikana, siis vuoden osinko kultakin firmalta kerralla.

Sitten on pari kotimaista firmaa, kuten Fortum ja Capman, jotka maksavat osingon kahdessa erässä, no puolet keväällä ja loput etukäteen ilmoitetusti syksyllä.

Sitten on vielä muutama sellainen, jotka ovat maksaneet keväällä periaatteessa puolen vuoden osingon, mutta valtuuttaneet yhtiön hallituksen maksamaan syksyllä toisen puolen osingosta. Tällaisia esimerkkitapauksia ovat salkkuni osakkeista Aspo, Boreo ja Tokmanni. Aspo on jopa ilmoittanut päivän, jona se aikoo toisen osinkoeränsä panna maksuun, mutta Boreo ja Tokmanni ovat yhtiökokouksessaan vain valtuuttaneet hallituksensa päättämään enintään keväällä maksetun suuruisesta osinkopläjäyksestä tämän vuoden aikana. Eli niiden suhteen pitää olla tarkkana ja seurata, milloin syysosinko tulee, jos on tullakseen.

Sitten on vielä Nokia, joka on jo toista vuotta jatkamassa sitä hetken katkolla ollutta käytäntöään, että osinko maksetaan neljässä erässä, viimeinen erä vuoden vaihtumisen jälkeen. Nokia on sillä tavoin helppo seurattava, että osingot päätetään kevään yhtiökokouksessa, joten niitä ei tarvitse erikseen seurailla, että maksetaanko. (Ja jos yhtiökokouksen päättämiä osinkoja ei jostain syystä maksetakaan, se onkin sitten niin iso uutinen, että siinä kohtaa kyllä sen muutoksen huomaa jokainen.)

Sitten minulla on vielä muutamaa yhdysvaltalaista yhtiötä, jotka maksavat osingot Nokian tapaan neljä kertaa vuodessa, mutta ne taitavat tehdä lopullisen päätöksensä maksettavasta osingosta neljännesvuosi kerrallaan, ja niitä on siis seurattava melko tarkkaan, varsinkin jos haluaa muuntaa ne osingot ainakin laskelmissa heti euromääräisiksi.

 

 

Mitä hyvää on tiheään maksetuissa osingoissa?

 

Joskus näkyy suomalaisten osakesäästäjien hieman kadehtivan amerikkalaisten firmojen tapaa maksaa osinkoa jopa kuukausittain. Niitä ja eri kuukausille osuvia neljännesvuosiosinkoja jakavia firmoja omistamalla osakesäästäjä saisi rakennettua itselleen hiljalleen kasvavan kuukausitulon. Ja kuukausituloonhan meistä useimmat ovat tottuneet palkansaajina. (Toki tuntipalkkalaiset saavat monesti palkkansa myös kahden viikon erissä, mutta oleellista on siis, että ei ainakaan vuosipalkkaa tule tilille yhdellä kertaa.)

Yksi myönteinen asia useamman kerran vuodessa maksettavan osingon puolesta on, että vähän kerrallaan maksettavat osingot eivät aiheuta osakkeiden hinnoitteluun mitään epäjohdonmukaisuuksia, kuten ylimitoitettuja pudotuksia osingon jälkeen, tai kurssin palautumista oudon nopeasti totuttuun tasoon.

Nämä hintakehityksen epäjohdonmukaisuudet syntyvät siitä, että vuosiosinko edustaa niin suurta osuutta osakkeen hinnasta, että sen hahmottaminen ja asettaminen omaan arvoonsa on epätäydellisille markkinoille hankalaa. Pieni neljännesvuosiosinko tai varsinkin kuukausiosinko on osakkeen hintaan verrattuna niin pieni summa, että sen aiheuttama kuohunta häipyy yleiseen hintakohinaan. Niiden aiheuttamia väliaikaisia osakkeiden hinnoitteluharhoja ei oikein voi syntyä.

 

 

Mitä huonoja puolia sitten tiheästi maksetuilla osingoilla on?

 

Suomessa vallitsevan systeemin mukaan osingot päätetään vuosittaisessa keväällä järjestettävässä yhtiökokouksessa, ja osingot maksetaan periaatteessa edeltävän vuoden voittovaroista. Eli neljännesvuosiosingot joudutaan päättämään Nokian tapaan, siis siten että ensimmäinen erä maksetaan keväällä yhtiökokouksen jälkeen. Ja jos halutaan pitää kiinni noin kolmen kuukauden välein maksettavista osinkoeristä, viimeinen viime vuoden tuloksesta maksettava osinko ajoittuu aikataulusyistä ensi vuoden puolelle.

Käytännössä siis neljä kertaa vuodessa maksaminen ei tee varsinaisesti nopeammaksi reagoida talouskäänteisiin nostamalla tai laskemalla osinkoa missä tahansa vaiheessa vuotta, kun päätös kuitenkin on tehty jo edellisessä yhtiökokouksessa. No, osingonmaksun lopettaminen toki on mahdollista tarpeen tullen keskenkin vuotta, kuten Nokiakin teki vuonna 2019. Lisäksi jollekin firmalle voi olla helpompaa tai tehokkaampaa pitää kassa pitkin vuotta siinä kunnossa, että rahaa on seuraavaan neljännesvuosiosinkoon, kuin kasata joka kevääksi se valtava vuosiosinko yhdellä kertaa kassaan.

Pienen yksityissijoittajan näkökulmasta on ainakin hyvin helppoa seurata vuosittaisen osinkosumman kehittymistä, kun osinko maksetaan vain kerran vuodessa. Jos osinko maksetaan kaksi tai neljä kertaa vuodessa, ei se paljoa vaikeammaksi muutu, jos ne osingonmaksuerät ilmoitetaan suoraan ja varmasti heti keväällä. Summat voi taulukoida muistivihkoon ainakin lyijykynällä, kun vuosiosinko on kuitenkin tiedossa.

Toisaalta Boreon ja Tokmannin tapa jättää syksyisen puolivuotisosingon maksupäätöksen tekeminen hallitukselle, aiheuttaa sen, että piensijoittajan pitää seurata tilannetta myös syksyllä, ja muistivihon taulukko jää osittain täyttämättä. Osinko voi tulla syksyllä tai olla tulemattakin. Ainakin Sievi Capital (nykyinen KH) käytti viime vuonna yhtiökokouksessaan mahdollisuuden antaa hallitukselle suuri osinkovaltuutus loppuvuodelle, ja hallitus käytti mahdollisuutensa olla maksamatta.

 

 

Miten usein siis haluan ne osinkoni?

 

Olen tullut siihen tulokseen, että hankalin osingonmaksutapa piensijoittajan näkökulmasta on se amerikkalaistyylinen kuukausiosinko. Osakesäästämistä harrastava piensijoittaja helpostikin hankkii vuosien varrella jopa 20–40 eri osinkoyhtiötä jakautuen parille arvo-osuustilille ja yhdelle osakesäästötilille.

Jos joka kuukausi pitäisi tsekata, että jokainen osinko varmasti tulee tilille, ja pitää kirjaa siitä, miten vuosittainen osinkosumma kuukausi kuukaudelta rakentuu näistä kymmenistä miniosingoista, jotka käytännössä ovat muutamia euroja tai kymppejä per yhtiö, voisi monelle tulla sivuvaikutuksena hammastenkiristystä ja päänkivistystä moisesta osinkoviidakosta. Varsinkin kun on arvo-osuustilinhoitajia, joiden suoritus ei välttämättä kaikissa asioissa ole aina täysin virheetön.

Jossain vaiheessa olen omalta osaltani tullut siihen tulokseen, että minulla on tähän mennessä osakeharrastuksen myötä saavutettuna ihan riittävä mahdollisuus tarvittavaan rahalliseen puskuriin. Periaatteessa, jos olisi tarve, voisi kaupunkikin maksaa minun palkkanikin yhtä hyvin kerran vuodessa yhtenä könttänä, eikä talouteni suunnitelmallisuus siitä kärsisi.

Palkka kerran vuodessa ei sopisi tietenkään monellekaan palkansaajalle, ja se olisi muutenkin huono systeemi, mutta piensijoittajan osingot ovat eri juttu. Ne edustavat valtaosalle melko pientä osuutta tuloista, ja periaatteessa myös sellaista osuutta, joka hyvin mieluusti sijoitetaan jossain vaiheessa vuotta uudestaan. Sitä ei piensijoittajan näkökulmasta tarvitse pilkkoa pieniin muutaman euron tai kympin kuukausittaisiin osuuksiin.

Sitten toisaalla on taas se joukko, jolla osinkoja kertyy vähän enemmän, ja ne osingot voivat jossain elämänvaiheessa näytellä isoakin osaa elämiseen käytettävästä varallisuudesta. Olisiko heidän kannaltaan tarpeellista se, että osingot olisivat pilkottuna kuukausipalkan kaltaiseksi tulovirraksi? Minun mielestäni ei.

Jos osingoilla niin sanotusti tulee toimeen, osakkeiden myyntiarvokin on jo niin suuri, että niiden omistajalla on hyvät mahdollisuudet järjestellä käyttötililleen kulloinkin sen määrän rahaa, että tulee toimeen. Kyse on vain siitä, ettei sijoittaja sijoita uudelleen niitä vuosiosinkoja, jotka tarvitsee elämiseen. Ja jos käyttöraha loppuu, tarvittava (pieni) määrä osakkeita pitää vain myydä. Tässä pelissä kenenkään ei ole tarpeen koostaa kuukausituloaan joka kuukausi kymmenien yhtiöiden maksamista kuukausiosingoista.

Jos siis minun pitäisi äänestää, pitäisikö Nordean, Sammon tai esimerkiksi Orionin muuttaa osingonmaksunsa kahdesti tai neljästi vuodessa maksettavaksi, äänestäisin kerran vuodessa jatkamisen puolesta. En varsinaisesti vastusta kahta tai neljääkään erää vuodessa, mutta oman näkemykseni mukaan yhden vuosiosingon maksamiseen liittyvät epäsäännöllisyydet osakkeen hinnoittelussa eivät raasta hermoja merkittävästi.

Se sen sijaan se, että osinkojen maksamista pitää vahtia pitkin vuotta, voi ihan hiukkasen hermoja raastaakin.