Päivitystä taas syksyn osakekauppoihin

Kuten jo pari viikkoa ja pari blogitekstiä sitten ennakoin, myin perjantaina 9.9. illansuussa kaikki tuolloin omistamani Orion B-osakkeet hintaan 34,58 €/kpl. Jätin omistukseeni Orion A-sarjan osakkeet, joten koko firmaa en ole jättänyt. Näillä kaupparahoilla ostin sitten 13.9. UPM-Kymmeneä hintaan 18,04 €/kpl. Molemmat osakkeet ovat nyttemmin hieman kallistuneet, ja kuukauden kurssikäyriä katsomalla olen sekä ostanut että myynyt vähän niin kuin hintakuopassa.

Ehkä ostaminen on onnistunut hiukan paremmin alehintaan, mutta ei se myyntikään mikään kuukauden huippuhinta ollut. Tätä parempaan ajoitukseen ei normaalisti voikaan pystyä, ja sattumia voi olla suuntaan jos toiseenkin, joten olen tyytyväinen tulokseeni. Toivottavasti pitkän tähtäimen tarkastelussa tämä salkun painotuksen muutos ei osoittaudu kovin epäonnistuneeksi liikkeeksi.

Edelleen suunnitelmissani on hiukan vielä lisätä Pyn Elite -rahastosijoitustani. Viime kuun vaihteessahan ostin ne ensimmäiset osuuteni minimisijoitussummalla. Olin muuten sen verran kitsas tuossa UPM-ostoksessani, että loppuvuodesta voi tulla vielä hetki, jolloin ostan pienen nipun UPM:ää täydentääkseni omistukseni hieman kauniimpaan tasasummaan.

Ja totta sekin, se osakemäärien tasasummien tuijottaminenhan on periaatteessa aivan turhaa "lukujen halailua", mutta kun on etukäteen miettinyt jonkin tietyn omistusmäärän, jonka aikoo hankkia, niin sen suunnitelman toteuttaminen valmiiksi asti voi ymmärrettävästi houkuttaa. Ja mitä ”helpompi” määrä jotain osaketta on salkussa, sitä helpompi omistuksensa on muistaa ja hahmottaa.

Oma periaatteeni on, että kun ei parempaakaan perustelua ole osakkeiden tarkoille määrille, niin niitä tasalukujakin voi ihan hyvin käyttää, kunhan ei mitenkään pakonomaisesti niitä hae. Näköjään noin puolessa omistamistani kotimaan pörssin osakelajeista osakkeiden määrä on jokin siisti tasaluku, kuten 3000 kpl ja lopuissa jokin aivan epälukuinen määrä, kuten 3752 kpl. Ne osakelajit, joita olen ostanut pitkällä aikavälillä monissa erissä, ovat lähes aina niitä sekavampia lukuja. (Tulipa tämäkin tähdellinen asia nyt vihdoin käsiteltyä tyhjentävästi!)

Tänään sain myös mieluisan viestin verottajalta. Vähennykset ovat menneet läpi siinä muodossa, kuin itse ehdotinkin, ja noin tuhat euroa tulee loppusyksyllä tililleni palautusta. En sinänsä pyri maksamaan liian isoa ennakonpidätystä palautuksia toivoen, vaan pikemminkin päinvastoin. Rahat näet säilyvät mielestäni tuottavammin omissa käsissäni, ja jälkiverotkaan eivät pelota, sillä ne eivät koskaan tule yhtäkkiä eivätkä yllättäin. Silti veronpalautus oli taas pitkästä aikaa kiva ”yllätys”, ja antaa vähän pelivaraa loppuvuoden sijoituksiin...