Osinkojen ropinaa kevään kunniaksi

Kevät on osinkojen aikaa, ainakin Helsingin pörssiin sijoittavan näkökulmasta. Minulla itselläni ei ole yhtään sellaista kotimaista osaketta, jolle maksettaisiin monta kertaa vuodessa osinkoja, joten ei ihme, että kotimaisiin osakkeisiin painottuneen salkkuni osinkosade painottuu joka vuosi kevääseen. Suomalainen tapa on, että viime vuoden osingot maksetaan tämän vuoden yhtiökokouksen vahvistamina sopivassa kohtaa kevättä.

Ensimmäiset osingot tulevat maaliskuun lopulla, tänä vuonna minulle ropisivat Nordean ja Orioninn osingot kiirastorstaina 29.3. Technopolis maksoi tällä viikolla, ja Stora Enso ja eQ ensi viikon tiistaina. Sitä seuraava viikko aloitetaan Telesten pienellä osingolla, ja loppuviikolla luvassa on vielä UPM. 

Huhtikuun viimeinen täysi viikko alkaa Yleiselektroniikalla, ja toukokuu saadaan hyvin käyntiin, kun palkan tueksi heti kuun alkuun tulee Sammon osinko. Kesäkuu sitten pelastuukin Nokian osinkojen avulla, kun kuun puolessa välissä Nokia maksaa melkein kuukausipalkkaa vastaavan summan. (Salkkuni siis on hiukan Nokia-painotteinen!)

Pakko myöntää, että osakekurssien pienet romahtelutkaan eivät tunnu niin pahoilta kevätaikaan, kun osinkoja ropisee tilille niin tiiviisti. Sijoituksien tekeminenkin alkaa tuntua aina osinkojen jälkeen niin ajankohtaiselta, oli maailmantalous ja pörssi missä tilassa tahansa.

* * * * *

Amerikkalaiset yhtiöt suosivat hyvin usein neljä kertaa vuodessa maksettavaa osinkoa, kuten salkustani löytyvä AT & T tai aiemmin omistamani IBM. Jotkut amerikkalaisfirmat maksavat jopa kerran kuukaudessa. Tämä havainnollistuu, kun tutkii amerikkalaisiin osakkeisiin keskittyneiden sijoitusbloggareiden osinkotulokatsauksia: osinkoja riittää aina jonkin verran joka kuulle, tosin piensijoittajan salkussa kuukausikohtainen osinkosumma jää pieneksi.

Tasaisessa osingonmaksussa on puolensa. Kun osinkoja tulee joka kuulle, niin osinkotulot alkavat tuntua varmaan samanlaiselta tulonlähteeltä kuin palkka. Osakkeiden hinta ei myöskään muutu niin villisti ja epäilyttävästi osingon alla ja osingon irtoamisen jälkeen, jos kerralla maksettava osinko on hyvin pieni verrattuna osakkeen hintaan.

Kerran vuodessa maksettava iso osinko nimittäin herättää epäilyksiä siitä, aiheutuiko nämä ja nuo kurssimuutokset ainoastaan ns. osinkokiimasta ja toisaalta niin sanottu osinkodippi voi olla joko ylimitoitettu tai sitten turhankin pieni, ainakin jos kurssikäyrää katsoo jälkiviisain silmin. Mahtaisiko osinkojen ympäriltä löytyä jopa osto- ja myyntipaikkojakin? Jos sellaisia löytyy jo ennen jälkiviisauden vaihetta, niin sitä voisi pitää aivan hyvänä puolena kerran vuodessa ison osingon maksavien yhtiöiden omistamiselle.

Joka tapauksessa olen kyllä sitä mieltä, että amerikkalaiset menettävä jotain juhlallisuutta osingon saamisessa, kun he saavat osinkonsa niin pieninä hippusina ja niin kovin usein.

Onko teillä arvoisat lukijat erilainen suhtautuminen osinkoihin? Kai te ainakin tykkäätte osingoista, vaikka joskus kurssinousu on vielä tavoitellumpi asia?

* * * * *

Ai niin. Ehkä osa teistä haluaa tietää, aionko yhä jatkaa kuukausikatsausten sarjaa. Ja sitähän minä en tietenkään teille nyt tässä vaiheessa kerro.

Tai no, ehkä minun kuitenkin pitää se reiluuden nimissä kertoa. Maaliskuussakin olin indeksiin verrattuna karvan verran johdon puolella, mutta sitten kuun viimeisenä pörssipäivänä irtosi mm. pienehkön eQ:n osinko, mikä ei tietenkään näkynyt mitenkään OMXH-indeksissä, mutta vaikutti sen verran omaan salkkuni arvoon, että olinkin karvan verran indeksin alapuolella.

No, maaliskuu olikin vaihteeksi suunnaltaan laskeva pörssikuukausi, varsinkin kun alkupiste otetaan helmikuun viimeisen päivän päätöskurssista. Se ei tunnu mitenkään pahalta, kun osinkoja tipahtelee tilille, ja suurimman osan maaliskuuta oma salkku on ollut indeksin yläpuolella.

Tässä siis maalikamerakuva indeksin ja minun salkkuni kilpailutilanteesta:

Jos katsotte kuukauden  loppua, huomaatte, että minun salkkuni sininen käyrä leikkaa OMXH:n punaisen käyrän sillä tavoin, että indeksi voittaa lopulta jokusen prosenttiyksikön sadasosan mitalla. Kuitenkin kiistattomalla tavalla.


Kuten aiemmissa kuukausikatsauksissa ole luvannut, en siis jatka kuukausikatsauksia tällä erää, kun en voittanut jokaisen kuun aikana OMXH-indeksiä. Puolivuotiskatsauksen teen kesälomalla, jos siltä tuntuu. Ja vuoden vaihteessa teen katsauksen, vaikka tuntuisi miltä...

Kommentit

  1. Useimmat sijoittajat ovat osinkojen perään mutta loogisesti ajateltuna se ei aina ole hyvä asia. Osingosta joutuu maksamaan veroa mikä on pitkällä tähtäimellä tosi huono asia jos sijoitat osingot uudelleen. Sijottajan kannalta olisi parempi jos yhtiö investoisi voitot. En ymmärtä Sinkon logiikkaa kun hän edellyttää korkeita osinkoja ja sijoittaa osingot takaisin samaan yhtiöön. Suora tulonsiirto verottajalle.

    Toki siinä vaiheessa kun taloudellisesti riippumaton ja osingot menee kulutukseen ne on mukavia.

    VastaaPoista
  2. Itselle osingot merkitsevät lähinnä ns. minimituottoa; Jos osinko % on korkeahko ja puitteet osinkotason ylläpidolle / kasvulle ovat olemassa, olen tyytyväinen. Tällöin en sijoita odotuksiin vaan tämän hetken jo olemassa olevaan ja tuottavaa bisnekseen. Ehkä osingot myös ovat riittävän yksinkertainen osa tätä monimutkaista sijoitusmaailmaa, takerrun siihen mistä edes jotain ymmärrän.

    Itselle on aika yhdentekevää kuinka tiuhaan osinkoja maksellaan. Kvartaaliosingoissa kuitenkin pidän siitä, ettei osingon irtoaminen käytännössä näy kurssissa, koska se hukkuu normaaliin päivittäiseen kurssiheiluntaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

S-junasta on jäljellä muistot, pääoma plus vuosittainen tuntipalkka, vaan kuukausittainen osinkojuna sen kun puksuttaa

Puolivuotiskatsaus säästöihin 2023

Marraskuun tarinoita vuosimalli 2023