Salkusta pomppaa... Ramirent

Viime viikolla ensin Loxam-niminen konserni ilmoitti tehneensä julkisen ostotarjouksen Ramirentista ja sitten viikon lopulla ilmoitettiin paljon pienempänä uutisena Yleiselektroniikan osakkeista tehdystä tarjouksesta. Ramirent siis näillä näkymin ostetaan ulos pörssistä, mutta Yleiselektroniikalla pääomistaja vain vaihtui. Ja YE:n tapauksessa osakekaupankäynnin sääntöjen mukaan kai uuden omistajan omistusosuuden ylittäessä 30 % tai 50 % tai molemmat kerralla, pitää sen tarjota samaa hintaa myös muiden osakkaiden osakkeista. Reilu peli sinänsä.

Ramirent ilmeisesti on näistä se, jonka myynti täytynee hyväksyä, ja Yleiselektroniikan tarjous ei välttämättä vaikuta mitään piensijoittajan elämään.


Ramirent


Ramirentin osakkeista tehdyssä tarjouksessa oli yli 65 % preemiota, mitä mediassa on luonnehdittu hyväksi läpimenohinnaksi, muttei silti aivan niin hyväksi, kuin miltä se ensi silmäyksellä vaikuttaa.

Oma ajatukseni tarjouksesta oli, että Helsingin pörssissä on joitakin mm. P/E-luvulla mitaten varsin edullisia, voittoa tuottavia ja osinkoa maksavia firmoja, joiden kohdalla tietynlainen ”syklisiä yhtiöitä ei kannata ostaa silloin kuun P/E näyttää edulliselta” -mantra on mennyt markkinoilta överiksi, tai ainakin kovin moni on sitä matraa näyttänyt noudattavan.

Itse ostin Ramia ja Cramoa noin puoli vuotta sitten, koska ne olivat voittoa tuottavia edullisella P/E-luvulla hinnoiteltuja osinkoa maksavia yhtiöitä, eivätkä ehkä aivan niin alttiita rakentamisen heilunnoille, kuin jotkut muut rakennusalan yhtiöt. Tämä siis oli amatöörin näppituntumaa. Ramirent pysyi varsin vakaasti ostohinnassaan, maksoi puolivuotisosinkonsa, kunnes sitten pomppasi kymmenillä prosenteilla Loxamin ostotarjouksen takia.


Mitä teen ostotarjouksen tullessa?


Luulisin, että tilanne on kuin Technopoliksen ja vaikkapa Amerin tapauksessa. Tarjouksen läpimeno on pohjustettu sen verran hyvin, että se menee läpi. Preemio on sen verran vakuuttava, että sekin kertoo jotain, vaikka pörssihinta olikin alun alkaen varsin edullinen. Ramirentin osuus oli vuoden alusta tänne kesäkuulle vajaat kolme prosenttia sijoitussalkustani, ja nyt noin neljä ja puoli prosenttia. Ei siis pahasti hetkauta tämäkään onnenpotku...

Kieltäytymällä tarjouksesta pienomistaja pystyy vain pitkittämään myyntiä omalta osaltaan tuonnemmaksi, mutta hintaan tai läpimenoon vaikuttaminen omalla toiminnalla on näissä tapauksissa häviävän pieni mahdollisuus. Toki kannattaa odottaa jonkin aikaa tarjousajan alkamisesta, jotta voi seurata, muodostuuko pörssihinta jonkin spekuloinnin tai muun takia korkeammaksi, kuin virallinen tarjous, jolloin tulee kyseeseen mahdollisuus myydä omistuksensa suoraan pörssissä, ja saada rahat heti tililleen. Eli myynti tavalla tai toisella  tässä lienee edessä itsellänikin.

Olen jo aikaisemminkin todennut, etteivät pörssistä ulos ostamiset ole minulle mitään varsinaisia ilon asioita. Helsingin pörssissä olisi yleisen edunkin nimissä oltava kohtalaisen laaja valikoima hyviä yhtiöitä sijoituskohteiksi, jotta pörssi toimisi hyvin niin sijoitusomaisuuden vaihtopaikkana sijoittajien kannalta tai pääomien hankintapaikkana kasvavien firmojen kannalta. Ja kaikki tämä toimisi valtion ja koko yhteiskunnan talouden kannalta.

Jos liikaa firmoja nimenomaan parhaasta päästä lähtee pois pörssistä, ja ne menevät kansainvälisille pääomasijoittajille, voi myös olla että ns. tytäryhtiötalouden haitat tulevat muun ohella riesaksemme. Eli pikavoittojen kylkiäisenä on yksittäissäkin pörssistä ulos ostamisissa hieman kitkerä sivumaku.


No, saako sitten tällaisista pikavoitoista iloita?


Omista huolen häivähdyksistäni huolimatta olen sitä mieltä, että saa siitä omaan henkilökohtaiseen talouteen tulleesta lisärahasta iloita, kunhan muistaa ettei tämä välttämättä ole Suomen voitto, eikä ehdoin tahdoin myy omaansa halvalla. On jopa ihan hyvä juttu, jos jotkut etsivät sijoituskohteita sillä silmällä, että tämä firma ehkä ostetaan jollain aikavälillä ulos pörssistä.

Pitää nimittäin miettiä mikä käyttäytyminen lisäisi yhtiöiden pysymistä pörssissä, ja mikä taas ostotarjouksien ilmaantumista. Jos pörssissämme on paljon hyvin edullisesti hinnoiteltuja firmoja, niistä löytyy kaikilla todennäköisyydellä helposti sellaisia, jonka joku suuri toimija haluaa ostaa pois kuleksimasta jopa varsin isolla preemiolla.

No nyt, jos suomalaiset piensijoittajat ostavat tällaisia edullisesti hinnoiteltuja firmoja, voi käydä niinkin huono tuuri, ettei kukaan osta firmaa pois pörssistä, vaan tuleekin vain tavallista kurssinousua, suuria osinkotuottoja, mikä on sekin varmaan ihan hyvä juttu heidän taloudelleen. Ja piensijoittajien ostokiinnostus, jos ei nyt räjäytä firman hintaa pilviin, niin ei ainakaan alenna sitä hintaa, vaan päin vastoin nostaa sitä mikroskooppisella tai infinitesimaalisella määrällä, joten se itse asiassa lisää pörssimme elinvoimaisuutta, ja pienentää ulos ostamisten todennäköisyyttä.

Ja jos tällä edullisten kotimaisten firmojen osakkeiden hankinnalla ei olekaan todellista vaikutusta siihen, että suomalaisfirmat pysyisivät kotimaan pörssissä, niin kansantaloudellekin on ainakin parempi, että sillä ulos ostamisen hetkellä mahdollisimman suuri osuus niistä isoista myyntivoitoista tulisi suomalaisille sijoittajille, mieluummin kuin että nekin rahat menisivät yhdysvaltalaiselle eläkesijoitusrahastolle tai norjalaiselle pörssipelurille.

Eli kun Kauppalehdessä oli Ramirentin ostotarjouksen jälkeen jokin otsikko tyyliin ”Mistä pikavoittoja, myydäänkö nämä seuraavaksi pois pörssistä?” niin pienen ärtymyksen ohella kannattaa tässäkin huomata, että jos täällä kotoisessa pörssissämme on jokin ostajia houkutteleva hinnoitteluvirhe joidenkin osakkeiden kohdalla, niin parempi, että kotimaiset pien- ja suursijoittajat huomaavat sen ennen kuin kansainväliset pääomasijoittajat tai muut jättiläiset ehtivät toimia. Silloin niillä hinnoitteluvirheillä on parempi mahdollisuus korjaantua. 

Paras tapa tietenkin olisi ostaa hyvää yhtiötä pitkään omistukseen varautta kerryttämään, eikä metsästää pikavoittoja spekulvaiivisilla oletuksilla.


Ja muistakaahan että…


Tämä on vain yleistä amatöörimäistä pohdiskelua osakesijoittamisesta. En neuvo ketään sijoittamaan mihinkään tiettyyn asiaan. Voi olla, että seuraavat vuodet romahduttavat pörssin hinnat, voi olla että eivät.

Mutta neuvon toki harkitsemaan säästämistä ja tuottavaa sijoittamista pienistä ja keskisuurista tuloista oman talouden vakauttamiseksi tulevien elämänvaiheiden aikana.

Ensi kerralla palaan vielä Cramoon ja Yleiselektroniikkaan, kun niitä en tässä ehtinyt käsitellä.

Kommentit

Tässä vähän mainoksia ja muuta mielenkiintoista:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kauppalehden salkkutoiminto on jo melkein hyvä...

Päätös toteutettu: Välivuosi alkaa