Osakesalkun arvo pomppasi – miksi en stressaa ainakaan tästä?

 Viikon aikana osakesalkkuni kehitys aiheutti minussa lievää hämmennystä. Pääosa salkun poikkeuksellisesta kehityksestä aiheutui entisestä Yleiselektroniikasta eli Boreosta.


Pääsiäisen aikana oli pörssin kollektiivitajunnassa ilmeisesti muhinut Boreon tasokorjaus, ja uuden pörssiviikon aikana osake nousi aprillipäivän noin 36 ja puolesta eurosta noin 50 euroon. Nyt yhtäkkiä Boreo edustaakin noin neljännestä sijoitusvarallisuudestani. Jo ensimmäisen nousupäivän jälkeen päättelin, että jonkinlainen rekyyli on tulossa, mutta sitä jäin yhä odottamaan, kun viikko päättyi.


Joka tapauksessa tässä tuo osakesalkkuni pomppu visuaalisena esityksenä:

Kuva siitä, kun salkun arvo näyttäisi karkaavan indeksiltä jo alkuvuodesta...


Saapa siis nähdä, onko lasku yhtä nopeaa. Luulen, että ei aivan. Joka tapauksessa olisi kivaa, jos loppuvuoden aikana ei tapahtuisi pörssiromahdusta, eikä minun salkkuni jäisi kovin pahasti indeksin vauhdista niin voisin vuoden vaihteessa taas kukkoilla guruna tälläkin blogipalstalla. Heh. Loppuvuosihan on muutamana vuonna ollut salkulleni verraten haasteellinen.

 

No niin. Kun vuoden alussa lähtötilannekin oli salkku, jonka arvo oli muutamia satoja tuhansia, tämän alkuvuoden aikana tapahtunut 24 prosentin muutos on siis jo sadan tonnin luokkaa. Ei tietenkään voi oikeasti verrata vakaita palkkatuloja ja omaisuuden arvon potentiaalisia heilahduksia eri suuntiin toisiinsa, mutta kurssiheilahteluihin verrattuna on nykyään vuosipalkkakin joskus aika kevyttä valuuttaa.


Joka tapauksessa tämän viikon kehityksestä nähdään se, että jos omistaa muutamia hyviä yhtiöitä, kyllä niitä yllätysnousujakin tapahtuu, ei pelkkiä romahduksia ja hitaita nousuja. Niihinhän omassa salkussani varsin merkittävät Nokia ja Teleste ovat pariin kertaan viime vuosina totuttaneet.


Nyt tässä kohtaa en todellakaan itse aio ostaa lisää Boreota, ennen kuin hintataso ja liiketoiminnan tunnusluvut vakiintuvat. Enkä oikein muutenkaan, sillä salkku on jopa hieman riskialttiisti tämän jälkeen muutenkin painottunut juuri Boreoon, kun osuuden arvo kasvoi noin radikaalisti.


Myyntiäkään en tee ainakaan vielä 50 euron hinnalla näillä tiedoilla, mutta joku hinta tietenkin on, jolla myynti kannattaa. Laitoin jonkinlaisella hätäisellä näppituntumalla perjantaiaamuna tarjouksen 54 euron kohdalle osasta vanhimpia osakkeitani, mutta osin helpotuksekseni hintataso ei noussut niin huikeaksi, ja kauppa ei toteutunut. Täytyy miettiä, jos hinta alkaa nousta irrationaaliselta näyttävälle tasolle, teenkö jossain vaiheessa uuden myyntitoimeksiannon. Joka tapauksessa verovaikutukset olisivat myynnille sen verran korkeat (syntyisi 40 % hankintameno-olettamalla kevennetty myyntivoitto) että myyn vain ääritilanteessa.


Jonkin verran olen tukeutunut viime aikoina Inderesin analyyseihin, jotka Nordnet muuten tarjoaa meille yli 200 000  euron sijoitussalkun omistajille veloituksetta, jotta siis saisin jonkinlaista objektiiviseksi itsensä kuvittelevaa näkökulmaa tähänkin arvonmääritykseen. Kauppalehden palsta kun ei ole aina riittävä tietolähde. Tuloksena on, että ehkä tuo arvostius ei ole nytkään aivan kuplahintojen pahimmasta päästä, mutta saattaa tuo olla toisinkin. (Tämä siis ei ollut Inderesin analyysi, mutta minä luotan kaikkiin analyyseihin rajoitetusti, ja tulkitsin sen tällä tavalla.) 

 

En muuten toistaiseksi tarjoa affiliate-linkkejä mihinkään, joten menkää ihan suoraan Nordnet.fi-sivulle hankkiman lisätietoa.


Omistajan vähäiset ongelmat jos ei ole pääomistaja


Nämä ovat siis myönteisiä ongelmia tällä hetkellä. Romahduksen kohdalla voisi olla toisenlainen sävy. Silloinkin pitää pysyä rauhallisena.


Kerran eräs kollega keskustelussa arveli, että osakesijoittaminen saattaa olla stressaavaa hommaa, kun summat menevät isoiksi. Minun näkökulmani oli, että eipä paljo haittaisi, vaikka olisi parisataa miljoonaa euroa osakesalkun kokona ilman valkavipua, sillä silloinhan vasta olisikin mitätön vaara jäädä puille paljaille, vaikka kurssit laskisivatkin.


Yhden varauksen keksin asiaan, sitten kun keskustelu oli ohitse. Jos olisin jossain firmassa niin isona omistajana, että olisi ainakin periaatteen tasolla minun vastuullani tehdä päätöksiä siitä, mikä on yhtiön strategia, se saattaisi viedä yöunet.


Siis siinä vaiheessa kun aletaan sulkea tehtaita, päättää irtisanomisista, silloin aletaan olla muiden elämästä todella suuressa vastuussa. Niissä kohdissa ei ole oikeita ratkaisuja. Joka tapauksessa myöhemmin voidaan sanoa, että koska omistajalla ei ollut näkemystä, toiminta ajettiin turhaan alas. Tai että koska tässä kohtaa jahkailtiin ja jatkettiin kannattavuudeltaan selvästi hiipuvaa tuotantoa, jouduttiin myöhemmin koko firman osalta äkillisesti niin isoihin ongelmiin, että isommat järjestelyt isompine irtisanomisineen olivat välttämättömiä. Teki niin tai näin, vaikka yrittäisi katsoa kapean kvartaalinäkemyksen tuolle puolen, voi olla, että myöhemmin joutuu katumaan. Sama juttu, jos olisi vastuussa firman ympäristötoimista, jotka pitää saada kannattaviksi myös taloudellisesti. Kyse on isoista asioista, ja panostukset toimivat vain jos bisnes kukoistaa.


Eli pienomistajana oleminen on helppoa. Ainoa minkä voi hävitä, on sijoittamansa pääoman. Ja jos yhteiskunta ei täysin romahda, siitä pääomastaankin vain osan, kun salkku on hajautettu. Vaikeudet ja stressi alkavat vasta sitten, jos joutuu niin suureksi omistajaksi, että yhtiön hallituspaikka kutsuu, tai tulee omistajan vastuulle valita oma hallitusedustaja. Pienemmät omistajat saavat olla pelkkinä kannustusjoukkoina, kun ammattilaiset tekevät ammattimaisia päätöksiä. Eli toimintaohje:


Pitää vain varoa, ettei tule vahingossa hankittua prosenttien osuuksia firmoista, vaikka omistukset kasvaisivatkin jostain syystä miljooniin.


Tämä on piensijoittajan onni. Se, että ostamalla osakkeita pieniä määriä oikeasti vaikuttaisi johonkin, on illuusio. Joten ei tarvitse stressata. Mutta kun on mukana seuraamassa asioita, ja ostaa järkeviksi katsomiaan osakkeita, saa siinä sivussa itselleen varallisuutta hitaasti mutta yllättävän varmasti. Se ei ole paha asia piensijoittajalle itselleen, eikä yhteiskunnalle.

 

Stressistä voisi vielä lisätä, että työ aiheuttaa stressiä ja uupumusvaaraa ihan riittämiin. Itse kunkin vapaa-ajan elämästä puhumattakaan. Myös siksi sijoitusharrastus kannattaa pitää sellaisena, ettei se kasvata osaltaan tätä taakkaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tämä A:lla alkava firma ostetaan ilmeisesti ulos pörssistä

Helmikuun katsaus: kuukausiosto kävi toteen