Millainen kotikasvatus tekee osakesäästäjän?

Olisi mielenkiintoista tietää, millainen tausta on ihmisillä, jotka päätyvät osakesäästäjiksi. Siis ihmisiksi, jotka ilman mitään isompia omaisuuksia alkavat ostella itselleen pitkäaikaista sijoitussalkkua. Eli poikkeavatko vaikkapa lapsuuden kotiolot mitenkään niistä saman tuloluokan ihmisistä, jotka eivät ole alkaneet säästää ainakaan osakkeisiin tai muihin sijoituspapereihin?

Itsestäni tohdin kertoa sen verran, että vanhempani ovat jo minun lapsuusaikanani omistaneet osakkeita. Minulla on siis ollut nenäni edessä esimerkki siitä, että osingot ja arvonnousu voivat tuoda helpotusta taloudelliseen asemaan, vaikka palkka olisikin sitä kapeaa julkisen sektorin leipää.

Miksi vanhempani sitten omistivat osakkeita? He molemmat olivat ennen syntymääni useiden vuosien ajan matkatöissä, ja saivat siitä verotonta matkapäivärahaa koko ajalta. Kuulemma päivärahalla pystyi elämään, mutta palkka jäikin sitten säästöön. Isäni, joka oli hyvin vaatimattomista oloista taloudellisesti katsoen, oli jossain vaiheessa päättänyt kertyneillä säästöillään ostaa nipun silloisia Marimekon osakkeita, jotka sittemmin yrityskaupan myötä vaihtuivat Amerin osakkeisiin. (”Rättifirmaan” hän ei palannut, vaikka Marimekko myöhemmin aivan lakkautuksen partaalla irrotettiin Amerista uudeksi pörssiyhtiöksi Kirsti Paakkasen ansiokkaan toiminnan seurauksena.)

Myöhemmin, kun vanhempieni tulotaso laski, ja lapsiperheen arki varmasti rasitti heidän talouttansa, isäni puhui myös äitini sijoittamaan omat säästönsä Orioniin. Ihan toimivia firmoja edelleen. Kumpikaan ei ole toistaiseksi mennyt konkurssiin. Näistä sijoituksista muodostui varmaan aika hyvä puskuri talouden käänteisiin. Tämän jälkeen, kun jossain vaiheessa asuntolaina tuli maksetuksi, he ovat molemmat myös järkevästi hajauttaneet osakesalkkujansa, mutta hankintapäätösten teon ja ainakin osakelajin valinnan äitini on delegoinut aika tarkkaan isälleni.

Ajattelen mielelläni, että olen itse työlläni tienannut lähes kaiken alkupääoman, jonka olen elämäni aikana osakkeisiin sijoittanut. Ja tottahan se aika pitkälti onkin. Olen pystynyt pitämään säännölliset menoni kurissa, jolloin säästämisaste on muodostunut korkeaksi vakituisessa työssä ollessani. Kokonaisuuteen nähden pientä, sedältäni kolmisen vuotta sitten tullutta perintösummaa lukuun ottamatta en ole perinyt omaisuuksia, mutta säästämiseni ja korkoa korolle ilmiön perusteella olen kasvattanut osakesalkkuani.

Mutta. Merkittävänä poikkeuksena tähän itse omavastuullisesti toimimiseen on tuonut vanhempieni tuki. Vaikka vanhempieni tulotaso lapsuuteni aikana on ollut pieni, he huolehtivat siitä, että minulla oli aikuistumiseeni mennessä säästössä jonkin verran omaa rahaa. Lisäksi he jatkoivat opiskeluaikanani tuota taloudellista tukemista, tyyliin seteli silloin toinen tällöin. Hiukan nololtahan tuo tuntui, mutta tuo tapa taitaa kulkea suvussa. Koska olen armelias itselleni, jätän tässä teille kertomatta, jatkuiko tuo meininki opiskeluajan jälkeenkin...

Toisaalta ymmärrän vanhempieni kannan, että tuokin raha olisi perintöverotettavaa tuloa sitten joskus. Ja vaikka minä en tarvitsisi taloudellista tukea, niin veljeni/sisareni ehkä kyllä. (En kerro kumpi(a) minulla on tai onko molempia!) Tasapuolisuutta sisarusten välillä en minäkään voi vastustaa.

Siis onko tämä taloudellinen tuki sitten merkittävä asia sen suhteen, että olen osakesäästäjä? Ainakin alkuun pääsemisessä oli merkittävä asia, että pystyin kitkuttelemaan opintoni ilman opintolainaa. Varmasti nuo pienet mutta toistuvat rahat olivat siinä asiassa tärkeitä. Pystyin laittamaan pienet säästöni osakkeisiin, ja kun aloin kunnolla saada palkkaa, missään vaiheessa pankkitilillä oleva rahamäärä ei alkanut poltella siinä mielessä, että se pitäisi saada käytettyä. Ylimääräinen raha, joka palkasta jäi, oli sijoittamista odottavaa rahaa.

Entä jos vanhempani eivät olisi omistaneet lainkaan osakkeita? Olisiko minun kaltaiseni turvallisuushakuinen tapaus ikinä tullut ajatelleeksi pörssiosakkeisin sijoittamista? Pelkään pahoin, että ei. Voi olla, että olisin suurin piirtein yhtä säästäväinen ja tarkka, mutta ehkä olisin päätynyt joksikin kuukausisekarahastosäästäjäksi. Mahdollisesti olisin hankkinut omistusasunnon aikaisemmassa vaiheessa. Mutta mistäpä sitäkään tietää.

Jos omasta lähipiiristä ei löytyisi mallia osakesijoittamisesta, median välittämä kuva voisi näyttäytyä paljolti uhkapelin ja spekuloinnin värittämänä. Silloin sijoittamiseen tarvittava rohkeuden ja itseluottamuksen määrä olisi suurempi. Koska tiedän, että jotkut tätäkin blogia lukevat, niin kysynpä siis teiltä lukijoilta, onko kukaan teistä suvun ensimmäinen osakesäästäjä? Vai onko osakesäästämisen tapa kulkenut vanhemmilta vähän niin kuin perintönä? Saavat toki kommentoida myös nekin, jotka eivät ole tähän mennessä sijoittaneet osakkeisiin lainkaan!

* * * * *