Millainen kotikasvatus tekee osakesäästäjän?

Olisi mielenkiintoista tietää, millainen tausta on ihmisillä, jotka päätyvät osakesäästäjiksi. Siis ihmisiksi, jotka ilman mitään isompia omaisuuksia alkavat ostella itselleen pitkäaikaista sijoitussalkkua. Eli poikkeavatko vaikkapa lapsuuden kotiolot mitenkään niistä saman tuloluokan ihmisistä, jotka eivät ole alkaneet säästää ainakaan osakkeisiin tai muihin sijoituspapereihin?

Itsestäni tohdin kertoa sen verran, että vanhempani ovat jo minun lapsuusaikanani omistaneet osakkeita. Minulla on siis ollut nenäni edessä esimerkki siitä, että osingot ja arvonnousu voivat tuoda helpotusta taloudelliseen asemaan, vaikka palkka olisikin sitä kapeaa julkisen sektorin leipää.

Miksi vanhempani sitten omistivat osakkeita? He molemmat olivat ennen syntymääni useiden vuosien ajan matkatöissä, ja saivat siitä verotonta matkapäivärahaa koko ajalta. Kuulemma päivärahalla pystyi elämään, mutta palkka jäikin sitten säästöön. Isäni, joka oli hyvin vaatimattomista oloista taloudellisesti katsoen, oli jossain vaiheessa päättänyt kertyneillä säästöillään ostaa nipun silloisia Marimekon osakkeita, jotka sittemmin yrityskaupan myötä vaihtuivat Amerin osakkeisiin. (”Rättifirmaan” hän ei palannut, vaikka Marimekko myöhemmin aivan lakkautuksen partaalla irrotettiin Amerista uudeksi pörssiyhtiöksi Kirsti Paakkasen ansiokkaan toiminnan seurauksena.)

Myöhemmin, kun vanhempieni tulotaso laski, ja lapsiperheen arki varmasti rasitti heidän talouttansa, isäni puhui myös äitini sijoittamaan omat säästönsä Orioniin. Ihan toimivia firmoja edelleen. Kumpikaan ei ole toistaiseksi mennyt konkurssiin. Näistä sijoituksista muodostui varmaan aika hyvä puskuri talouden käänteisiin. Tämän jälkeen, kun jossain vaiheessa asuntolaina tuli maksetuksi, he ovat molemmat myös järkevästi hajauttaneet osakesalkkujansa, mutta hankintapäätösten teon ja ainakin osakelajin valinnan äitini on delegoinut aika tarkkaan isälleni.

Ajattelen mielelläni, että olen itse työlläni tienannut lähes kaiken alkupääoman, jonka olen elämäni aikana osakkeisiin sijoittanut. Ja tottahan se aika pitkälti onkin. Olen pystynyt pitämään säännölliset menoni kurissa, jolloin säästämisaste on muodostunut korkeaksi vakituisessa työssä ollessani. Kokonaisuuteen nähden pientä, sedältäni kolmisen vuotta sitten tullutta perintösummaa lukuun ottamatta en ole perinyt omaisuuksia, mutta säästämiseni ja korkoa korolle ilmiön perusteella olen kasvattanut osakesalkkuani.

Mutta. Merkittävänä poikkeuksena tähän itse omavastuullisesti toimimiseen on tuonut vanhempieni tuki. Vaikka vanhempieni tulotaso lapsuuteni aikana on ollut pieni, he huolehtivat siitä, että minulla oli aikuistumiseeni mennessä säästössä jonkin verran omaa rahaa. Lisäksi he jatkoivat opiskeluaikanani tuota taloudellista tukemista, tyyliin seteli silloin toinen tällöin. Hiukan nololtahan tuo tuntui, mutta tuo tapa taitaa kulkea suvussa. Koska olen armelias itselleni, jätän tässä teille kertomatta, jatkuiko tuo meininki opiskeluajan jälkeenkin...

Toisaalta ymmärrän vanhempieni kannan, että tuokin raha olisi perintöverotettavaa tuloa sitten joskus. Ja vaikka minä en tarvitsisi taloudellista tukea, niin veljeni/sisareni ehkä kyllä. (En kerro kumpi(a) minulla on tai onko molempia!) Tasapuolisuutta sisarusten välillä en minäkään voi vastustaa.

Siis onko tämä taloudellinen tuki sitten merkittävä asia sen suhteen, että olen osakesäästäjä? Ainakin alkuun pääsemisessä oli merkittävä asia, että pystyin kitkuttelemaan opintoni ilman opintolainaa. Varmasti nuo pienet mutta toistuvat rahat olivat siinä asiassa tärkeitä. Pystyin laittamaan pienet säästöni osakkeisiin, ja kun aloin kunnolla saada palkkaa, missään vaiheessa pankkitilillä oleva rahamäärä ei alkanut poltella siinä mielessä, että se pitäisi saada käytettyä. Ylimääräinen raha, joka palkasta jäi, oli sijoittamista odottavaa rahaa.

Entä jos vanhempani eivät olisi omistaneet lainkaan osakkeita? Olisiko minun kaltaiseni turvallisuushakuinen tapaus ikinä tullut ajatelleeksi pörssiosakkeisin sijoittamista? Pelkään pahoin, että ei. Voi olla, että olisin suurin piirtein yhtä säästäväinen ja tarkka, mutta ehkä olisin päätynyt joksikin kuukausisekarahastosäästäjäksi. Mahdollisesti olisin hankkinut omistusasunnon aikaisemmassa vaiheessa. Mutta mistäpä sitäkään tietää.

Jos omasta lähipiiristä ei löytyisi mallia osakesijoittamisesta, median välittämä kuva voisi näyttäytyä paljolti uhkapelin ja spekuloinnin värittämänä. Silloin sijoittamiseen tarvittava rohkeuden ja itseluottamuksen määrä olisi suurempi. Koska tiedän, että jotkut tätäkin blogia lukevat, niin kysynpä siis teiltä lukijoilta, onko kukaan teistä suvun ensimmäinen osakesäästäjä? Vai onko osakesäästämisen tapa kulkenut vanhemmilta vähän niin kuin perintönä? Saavat toki kommentoida myös nekin, jotka eivät ole tähän mennessä sijoittaneet osakkeisiin lainkaan!






* * * * *

Kommentit

  1. Tosi mielenkiintoinen kysymys. Olisipa kiva lukea, jos tuosta on ihan tutkittua tietoa.

    Vastauksena kysymykseesi: en ole sukuni ensimmäinen osakesäästäjä. Osakkeista ei kuitenkaan juuri puhuttu lapsuudessani vaan sijoittaminen tuli kuvioihin vasta ollessani jo omillani ja opiskelija. Perheen esimerkki kuitenkin vaikutti aivan varmasti, ja keskustelinkin esimerkkiä näyttäneen perheenjäseneni kanssa jo ensimmäisistä osakesijoituksistani.

    Toisaalta rahastosijoittamisen aloitin yhden työpaikan perusteella, joten noita vaikutteita on varmasti tullut useammalta suunnalta.

    VastaaPoista
  2. Hyvä kysymys tosiaan. Tietääkseni olen ensimmäinen osakeSÄÄSTÄJÄ. Lähipiirissä on pari ihmistä, jotka ovat ostaneet osakkeita spekulointimielessä ennen minua. Mutta en ole varma muuten, oletan ettei vanhemmillani ole ollut osakkeita. Asuntosijoittajia he kyllä ovat pienimuotoisesti olleet, ja uskoakseni pankin neuvomana. Heiltä olen perinyt tietynlaisen varautumisen pahan päivän varalle. Kai tämä osakesäästäminen on sen aiheuttamia pakkoliikkeitä.

    VastaaPoista
  3. Meinasin sanoa, että omat vanhempani eivät osakkeita omistaneet, mutta sitten muistin, että sekä äidilläni että isovanhemmillani oli puhelinosakkeet. Äiti myi omansa, kun Elisalla oli kuuluisa kurssihuippu ja rahoilla ostettiin auto. Isovanhemmillani on tuo osake on vieläkin myymättä, mutta käsittääkseni siitä tulee varsin kelvollista osinkoa vuosittain.

    Osakkeisiin on silti suvussani suhtauduttu melko negatiivisesti ja nimenomaan siltä kantilta, ettei sijoittaminen paljoa vedonlyönnistä eroa. En ole koskaan ajatellut, että saisin tukea osakesäästämiselle muualta kuin veljeltäni, joka aloitti osakkeiden oston muutama vuosi ennen minua.

    Analyysin saat vetää vastauksestani ihan itse :D En osaa sanoa, vaikuttaako vanhempien osakeomistus. Uskoisin, että yrittäjätaustaisuus vaikuttaisi omaan yrittäjyyteen enemmän, kuin vanhempien osakkeet omiin osakkeisiin.

    T: Ananas
    Yksinhuoltajan selviytymisopas

    VastaaPoista
  4. Niin, riippuu varmaan tapauksesta, miten paljon vanhempien osakeomistus vaikuttaa. Itse en ole tästä esimerkki, mutta moni kollega on opettajan lapsi, joten varmasti ammatti periytyy aika helposti, kuten yrittäjyyskin.

    Pakko sanoa tähän väliin, että itse ehdin aloittaa omaehtoisen osakesäästämisen niin aikaisessa vaiheessa opiskelijana, ettei lähipiiristä kukaan ollut sitä ehtinyt ehdottaa. Ja kaikki sijoituspäätökseni olen tehnyt itse. Eli ei nyt sellaista kuvaa pidä tulla, että mitenkään vanhempien vanavedessä olisin tässä asiassa liikkunut.

    Olisiko ehkä niin, että nuorella iällä alkavaan osakesäästämiseen vaikuttaa useammin lähipiirin esimerkki, mutta mitä pidemmälle ikää ja omaa elämänkokemusta karttuu, sitä varmemmin säästäjät löytävät tavalla tai toisella myös sijoittamisen.

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoinen aihe! Itse olen osakesäästäjä jo kolmannessa polvessa ja perhetausta on varmasti suuri syy sijoittamisinnostukselleni. Harvoin osakkeista tai rahasta kuitenkaan puhuttiin lapsuudenkodissani: Vasta parikymppisenä lukiessani isäni perunkirjaa tajusin, että hänhän oli suhteellisen varakas. En muista vanhempieni patistaneen minua sijoittamisen pariin tai edes jutelleen kanssani taloudenhallinnasta muuten kuin ihan arkitasolla.

    Suuren kiitoksen olen kuitenkin velkaa vanhemmilleni, sillä he ostivat ensimmäiset osakkeet salkkuuni ollessani vasta vauva. Kun täytin 18 vuotta, sain äidiltäni kansion, johon hän oli koonnut kaikki osakesalkkuuni liittyvät paperit. Tuolloin sijoituskiinnostukseni oli olematonta ja salkku jäi suurilta osin oman onnensa nojaan. Parin vuoden kuluttua rupesin kuitenkin potemaan huonoa omatuntoa surkeasta sijoitustietämyksestäni ja sattumalta löysin helppolukuisen sijoitusoppaan. Siitä se lähti. Se, että omistin jo muutamia osakkeita, teki sijoitusoppaan lukemisen mielekkäämmäksi kun mitä se olisi ollut, jos olisin aloittanut puhtaalta pöydältä. Ilman tätä ensisalkkuani en luultavasti olisi kasvanut sijoittajaksi ollenkaan.

    Osakesäästäjiä on varmasti monenlaisista taustoista, mutta heitän arvauksena että suurinta osaa yhdistää kotoa tullut asenne, että varoja pitää säästää pahan päivän varalle. Muistan tutkimustuloksen, jonka mukaan lapset melko pitkälti kopioivat vanhempiensa asenteen rahaan. Tili tuli tili meni –henkisten vanhempien lapsista harvoin tulee sijoittajia, uskoisin.

    Sijoittamisen edellytys on, että on rahaa jota sijoittaa. Tässä asiassa vanhempien rahallinen tuki on monen nuoren kohdalla iso apu. Tämä on hyvä huomio Yläkoulun opelta, en ollut tullut ajatelleeksi asiaa aiemmin. Minäkin sain opiskeluaikana ja joskus edelleenkin rahallista tukea vanhemmilta polvilta. Jos elää kädestä suuhun, sijoittaminen ei tule mieleenkään. Jos taas tietää, että tilillä lojuu rahaa, niin sijoittaminen voi pikku hiljaa ruveta tuntumaan fiksulta vaihtoehdolta.

    Toisaalta on ihmisiä, joiden tileillä rahat eivät koskaan loju vaikka tulot ovatkin isot. Rahat menevät kulutukseen, elämäntapainflaatio iskee. Miten suojata itsensä tai miten opettaa lapsensa suojautumaan elämäntapainflaatiolta? Uskon, että maanläheinen ja ei-materialistinen malli kotoa on avainasemassa. Tavaraa ostetaan tarpeeseen, ei mielihalujen mukaisesti. Jos lapsena halusin jonkin tuotteen ja pyysin sitä vanhemmiltani, jouduin aina perustelemaan miksi tarvitsen juuri tuon kyseisen tuotteen. Tämä oli mitä loistavin menettelytapa, joka edelleen ohjaa ostokäyttäytymistäni. Opin nauttimaan siitä vallan tunteesta, että tiedän voivani ostaa himoitsemani esineen. Kun tiedän voivani ostaa sen, minun on helpompi luopua sen ostamisesta: Himottu esine onkin vain esine, eikä mikään saavutus.

    VastaaPoista
  6. Vanhempani eivät sijoittaneet osakkeisiin mutta säästivät minulle pankin kautta 2500€ rahastoihin jotka he antoivat minulle sitten kun muutin pois kotoa. Sain heiltä myös 2500€ asuntoa varten. Sen lisäksi en heiltä sitten olekaan muuta rahaa saanut koska heillä on filosofia että lasten pitää pärjätä omillaan. Eipä siinä mitään, yksi syy siihen että aloin ostamaan osakkeita 2012 oli että halusin näyttää vanhemmilleni että pystyn itsekin luomaan omaisuutta :)

    VastaaPoista
  7. Luulen tosiaan että se on nimen omaan tuo talouskäyttäytymisen malli, mikä opitaan kotoa. Jos se rohkaisee säästäväisyyteen, niin siitä on enää lyhyt matka sijoittamiseen. Toki jos talousasioista puhutaan avoimesti perheen kesken tai lapsille on ostettu osakkeita, niin siinähän sitä on jo seuraava polvi osakesäästäjiä kasvatettu :)

    Jossain perheissä tosin voidaan olla säästäväisiä, mutta todella turvallisuushakuisia. Riskejä ei haluta ottaa. Tälläisistä lähtökohdista päätyy ehkä herkemmin tilisäästäjäksi kuin osakkeiden pariin. Samoin ehkä jos on vahvasti vasemmistolainen perhetausta.

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen aihe. Vanhemmillani on ollut vähän osakesijoituksia (myös rahastoja vähän ja joku eläkevakuutus oli joskus puhuttu aihe). Vanhempani eivät ole ikinä puhuneet lapsuudessa, että perheestämme olisi puuttunut rahaa. Mutta aika pihistä meillä on eletty. Mutta uskon, että vanhempani ovat ensin laskeneet rahat ja vasta sitten kuluttaneet/säästäneet. Itsellä sijoittaminen alkoi kiinnostaa, kun huomasin että opiskelun jälkeisessä työpaikassa palkkaa jää väkisinkin ylijäämäiseksi (vapaa-aikaa ylimääräisen rahan kuluttamiseen ei vaan ollut). Piti keksiä, mihin sen laitan. Helpoin sijoituskohde oli ylimääräiset lyhennykset silloiseen asuntoon... Vanhempani eivät ole ikinä suositelleet mitään sijoittamista tai säästämistä...

    VastaaPoista
  9. Osuin tähän blogiin vasta nyt, mutta koska tämä kysymys kiinnostaa itseäkin, vastaan vielä. Olen ainakin perhepiirini ensimmäinen osakesäästäjä sanan varsinaisessa merkityksessä. Myöskään tuttavapiirissäni ei ole ainakaan tietääkseni ole ketään, joka säännöllisesti säästäisi osakkeisiin.

    Vanhemmat ovat kyllä antaneet mallin pahanpäivän varalle säästämisestä, mutta osakemarkkinoista heillä ei taida olla juuri minkäänlaista käsitystä. Käsittääkseni he ovat lähinnä tyypillisiä pankin rahastomarkkinoinnin uhreja, joka ehkä on vienyt loputkin halut uskaltautua parempien tuottojen pariin parin epäonnisen yrityksen jälkeen. Sattumalta minulle kuitenkin aikanaan ostettiin surullisenkuuluisia KOP-osakkeita, jotka olen pitänyt tähän päivään asti. Nämä osakkeet hankittiin lähinnä KOP:ssa työskennelleen pankkivirkailijasukulaisen suosittelemana...

    Surkean alun jälkeen sijoitus onkin osoittaunut verrattoman tuottoisaksi. Potti tosin ei ole valtaisa. Tämä kuitenkin on ylläpitänyt jonkinlaista kiinnostusta osakesijoittamiseen, kun osakemarkkinoiden tuotto on kerran vuodessa realisoitunut tililleni. Kuitenkin pääasiallinen "sijoitusmuotoni" oli ylimääräisen rahan tullessa useimmiten lainojen ylimääräiset lyhennykset.

    Varsin vähän aikaa sitten sain lopullisen kipinän ruveta varsinaiseksi osakesäästäjäksi, kun tilille kertyi hyvän palkan ja päivärahojen myötä rahaa ja sopivasti Nordea lopetti kassapalvelunsa monesta konttorista. Minulla oli alustavana strategiana nostaa osingot ja sijoittaa ne kuluttomasti pankkini rahastoihin osana säästöjä. Kiitos Nordean, tämä tuli liian hankalaksi toteuttaa rajallisen kassapalvelun takia ja onhan toki pientenkin osinkojen käteisellä siirtely melkoisen vanhanaikaista. Silloin, eikä nytkään, minulla ollut Nordeassa mitään muuta asiointia kuin vanha tili, joka toimi arvo-osuustilin hoitotilinä. Tällöin löysin sitten Nordnetin ja siirsin lopulta myös Nordean osakkeet sinne.

    Summa summarum: säästämiseen tarvitaan rahaa, joka useimmilla tarkoittaa vähintäänkin kohtuullista elämäntapaa. Malli opittaneen kotona. Suomalaisessa yhteiskunnassa lähes mystifioiduille ja Wall Street -leffan peli- ja keinotteluleimatuille osakemarkkinoille päätyminen lienee hyvin suurelta osin "perinnöllistä", joko perityn osakeomistuksen ja/tai osakesäästämisen kulttuurin muodossa. Ainakin itseni tapauksessa osakesäästäjäksi päätyminen on muutaman sattuman summa, vaikka säästäväisyys sinänsä on perittyä. Olen erittäin kiitollinen luultavasti sattumankaupalla hankitusta KOP-pesämunasta!

    VastaaPoista
  10. Voisikohan näistä aiemmista kommenteista (otos = 9) vetää jo päätelmän, että hyvin monenlainen? :) Itse olen perheestä, jossa ei uskoakseni suuremmin säästelty saati sijoitettu. Meillä lapsilla oli silloiset Nordean kasvutilit, johon säästettiin silloin tällöin ja jouluna, ja laitoin itsekin esim. rippirahoista.

    Kun läksin kotoa siellä oli n. 3000e, mutta koska tosiaan mistään sijoittamisesta, korkoa korolle ilmiöstä tms. ei oltu kotona pahemmin puhuttu, niin sehän valui sormien välistä noin vuodessa vaikka kävinkin kokoajan päivätöissä. Lapsuudenkodin elintaso jäi ns. päälle, vaikka tienasin murto-osan siitä mitä vanhempani.

    Pari vuotta sitten 23-vuotiaana löysin tieni johonkin talousblogiin (en enää muista mikä niistä, sittemmin on tullut luettua moniakin), ja siellä koin taloudellisen valaistumisen. Olin jo tajunnut, että valitsemelleni alalla en päivätöissä rikastu ja perintöä ei ole tulossa, ja ensiajatukset korkoa korolle -ilmiöstä olivat saman suuntaiset kuin Einsteinilla. Sen jälkeen olen tervehdyttänyt asennettani ja rahankäyttöäni vähän kerrallaan. Nyt vihdoin opiskelu on loppusuoralla ja käyn töissä, ja jotain jää käteenkin mistä pääsee konkreettisesti säästämään ja sijoittamaan.

    Olen aika varma, että olen perheen ainut osakesijoittaja. Korkeintaan jotain pankin rahasto-osuuksia vanhemmilla saattaa olla. Yhden ystäväni tiedän sijoittavan ja hänen kanssaan välillä keskustelemme aiheesta. Muun lähipiirin salkuista tai rahatilanteista en tiedä tarkemmin. Toki itsekin olen vasta aloittelija ja salkku on vaatimaton :) Vanhemmilleni olen maininnut heränneestä kiinnostuksesta sijoittamiseen - he ovat suhtautuneet varovaisen neutraalisti. Taitavat vähän pelätä sitä maagista romahdusta mikä vie vaivalla säästetyt rahat, mutta eivät ole suoranaisesti lytänneet aikeitani. Mutta tästä en suinkaan lannistu vaan sisuunnun kuten Osinkokuningaskin: haluan näyttää vanhemmilleni (ja itselleni) että pystyn kokoamaan omaisuutta omin voiminkin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

S-junasta on jäljellä muistot, pääoma plus vuosittainen tuntipalkka, vaan kuukausittainen osinkojuna sen kun puksuttaa

Sijoitussalkkuni paras vuosi koko historiassa

Kevät tuo taas osingot, pieni siirto sijoittamisen strategiapelissä