Hyväntekeväisyyttä, kirkollisuutta (tai sitten ei), ynnä muuta sekalaista

Lisäsin tässä hiljakkoin muutaman blogin blogilistaan. Jos jollekulle tulee mieleen, että jokin hyvä tai oleellinen säästämis- tai sijoitusblogi puuttuu listalta, niin kommentoikaa vapaasti.

Bloginpidosta taas vaihteeksi voisin kertoa tässä välissä, että olen hieman hämmentynyt Googlen toiminnan suhteen, sillä Googlen Adsense on kertonut jo syksystä alkaen ilmoittavansa kolmen päivän sisällä, kelpuutetaanko blogini tähän mainossysteemiin mukaan vai ei. No, koska edes tähän mennessä ei tietoa ole tullut suuntaan eikä toiseen, ehkä sitä tietoa ei kannata tämän pidempään edes odottaa tulevaksi, vaikka se edelleen luvataan kolmen päivän sisään. Tälle varmasti on jokin syy, jota minä en tiedä, ja Google ei kerro, mutta väliäkö hällä, kunhan tätä blogia ei sen seurauksena ainakaan poisteta.

Tässä kuitenkin kaksi asiaa, joita voi tässä välipäivinä ennen uutta vuotta itse kukin halutessaan pohdiskella:

1. Kirkon jäsenyys


Otetaan tämä nyt esiin, vaikka tällaisia kansaa jakavia kysymyksiä blogiaiheina olen hieman vältellyt. Nimittäin, jos et usko kirkon opetuksien mukaiseen Jumalaan, voi olla hyväksi miettiä, kannattaako tuon uskovien yhteisön toimintaan antaa palkastaan esimerkiksi puoltatoista prosenttia. Kirkollisvero vie nimittäin useita satasia vuodessa jo pienestäkin palkasta. Se on pakollinen maksu kirkkoon kuuluvalle, mutta kirkon jäsenyys ei ole tässä maassa kellekään täysi-ikäiselle pakollinen.

Jos uskot ja/tai osallistut antaumuksella kirkon toimintaan, niin sitten jäsenmaksun maksaminen on kaikin puolin paikallaan, mutta jos ajatuksena on kuulua kirkkoon pelkästä hyväntekeväisyyden tukemisesta, niin kannattaa muistaa, että kirkon päätehtävä on uskonnollisten menojen järjestäminen ja uskonnollisen sanoman levittäminen, ja se vie leijonanosan myös kirkon rahoituksesta.

Puolitoista prosenttia koko elinajan ansiotuloista on myös aika kallis hinta siitäkään ilosta, että perikuntasi saa halutessaan järjestää ne kaikkein perinteisimmän mallin mukaiset hautajaiset. Mutta tämä siis vain mainintana sen tapauksen varalta, että kirkon tarjoama jumalolento ja maailmanselitys eivät vakuuta.

Eli jos olet ajatellut erota kirkosta, niin älä turhaan odota seuraavaa julkisuuskohua, Ajankohtaisen kakkosen uutta homoiltaa, tai Päivi Räsäsen lausuntoa. Ensi vuoden vero määräytyy sen mukaan, oletko kirkon jäsen vuoden vaihtuessa. Jos ehdit erota ennen vuoden vaihtumista vaikkapa netin palvelun kautta, ei sitten ensi vuonna tarvitse kirkollisveroa maksaa. Kunhan ero kirjautuu palveluun ennen vuoden vaihtumista, niin asia on kunnossa, mutta aamuyöllä 1.1. 2017 on jo turha jossitella alkaneen vuoden kirkollisveron kohtaloa.



2. Lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen


Vastapainoksi tuolle äskeiselle rienaukselle on varmaan hyvä muistuttaa, että emme elä pelkästään omaa napaamme kiertäen. Elämässä on hyvä olla joitakin hyviä yhteisiä päämääriä, joita on valmis tukemaan edes vesipisaran suuruisella osuudella maailman valtameressä.

Esimerkiksi WWF (eli Maailman luonnonsäätiö), Punainen risti, Unicef, Puhdas Itämeri (joka on John Nurmisen säätiön hanke) tai vaikkapa Amnesty ovat monen mielestä luotettavia hyväntekeväisyyskohteita.

Näillä kaikilla on sellainen organisaatio, että kaikki työntekijät eivät ole pelkkiä vapaaehtoisia, vaan osa tekee ihan ammattinsa mukaista palkkatyötä. Luulisin, että tehokkaaseen hyväntekeväisyystyöhön tarvitaan myös ammattimaista organisointia ja ammattityöntekijöitä, ja siitä vain on pakko maksaa. Ja amatöörien puuhastelua on myös hiukan hankalampi valvoa.

Jos haluat maksaa kertaluonteisesti vuoden lopulla ”kirkollisverokiintiöstäsi” jotain jollekin näistä, tai sitten villiintyä aivan kuukausilahjoittajaksi asti, niin olen hengessä mukana. Tähän mennessä olen osallistunut säännöllisesti Punaisen Ristin Nälkäpäiväkeräykseen sopivaksi katsomallani summalla, ja ajattelin nyt tätä kirjoittaessani valita näistä yllä olevista jonkin kohteen, johon maksan jonkin salaisuudeksi jäävän pienehkön summan tämän lisäksi. 

Huomatkaa, että mikään näistä tämän blogitestin linkeistä ei ole niin sanottu affiliate-linkki, eli niitä kyllä voi klikata ilman että hyväntekeväisyysrahoista ohjautuisi euroja tahattomasti esimerkiksi Epätoivoisen Yläkoulunopettajan Epäviralliseen Eläkekassaan (EYEE) tai muuhun vastaavaan hieman vähempiarvoiseksi katsottavaan kohteeseen. Hyväntekeväisyyskummejahan joissain tapauksessa etsitään provisolla tai ihan kuukausipalkallakin, mutta minä olen tässä tapauksessa liikkeellä pelkän hyvän asian voimalla.

Hyvää loppuvuotta kaikille ja onnea ja menestystä vuodelle 2017! (Voi olla, että innostun vielä tämänkin vuoden puolella kirjoittamaan, joten ehkä pitää vielä toivotella uudestaankin.)

Kommentit

  1. Moni ei edes ajattele paljonko vuosi kirkkoon kuuluvana tulee lopulta maksamaan. Itse lopetin maksamisen jo monta vuotta sitten, kun en saanut siitä mitään iloa itselleni.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tässä vähän mainoksia ja muuta mielenkiintoista:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kauppalehden salkkutoiminto on jo melkein hyvä...

Päätös toteutettu: Välivuosi alkaa