Eettinen sijoittaminen, tehoaako se?

Sijoittaminen, siinä missä muukin toiminta, koostuu eettisten valintojen tekemisestä. Ajatteli sitä eettistä puolta tai ei. Viime vuosina kuvaan ovat tulleet entistä monipuolisemmin myös eettisen sijoittamisen rahastot. 

Halutessaan sijoittaja voi siis valita rahaston, joka ei sijoita epäeettisiksi katsotuille aloille, kuten tupakka-, alkoholi-, tai aseteollisuuteen, tai ympäristölle haitallisiksi arvioituihin yhtiöihin. Toinen vaihtoehto toteuttaa eettinen rahasto on koota se alansa parhaiksi eettisillä kriteereillä arvioiduista yhtiöistä. Molemmilla tavoilla hoidettuja sijoitusrahastoja on olemassa.

Tietenkin oman osakesalkkunsa kokoamisessa jokainen noudattaa omaa etiikkaansa, ja valitsee oman sijoitustapansa niin, että omat eettiset periaatteet vaikuttavat valintoihin. Olisi ristiriitaista, jos joku sijoittaisi täysin vääränä pitämäänsä toimintaan. Toki taitaa olla niin, että alamaailman rikosprojekteillekin löytyy rahoittajia, joten selvästi joidenkin ihmisten ainoa eettinen ohjenuora on oma ahneus.

Onko eettinen sijoittaminen taloudellisesti kannattavaa?

Helposti voi tulla mieleen, että eettinen sijoittaja rajoittaa valintojaan yhdellä isolla kriteerillä, joka ei liity millään tavoin odotettavissa olevaan tuottoon. Tällainen rahallisen kompromissin teko voisi ehkä hyvinkin vaikeuttaa parhaiden taloudellisten tulosten saavuttamista. Vapaasti sijoituskohteensa valitsevalla on enemmän mahdollisuuksia löytää parhaat tuotot.

Aihetta käsitteleviä nettisivuja selaamalla voi kuitenkin löytää myös jonkinlaisella tutkimusnäytöllä perusteltuja näkemyksiä siitä, että eettisesti sijoittavat rahastot ovat jopa voittaneet tuotollaan keskimääräiset rahastot. Eettisesti johdetut firmat pystyvät ilmeisesti paremmalla todennäköisyydellä pitämään hyvät suhteet asiakkaisiin, työntekijöihinsä, ylipäätään yhteiskunnan jäseniin, mikä tuo yhtiön toiminnalle pitemmän aikavälin etua myös taloudellisesti mitaten.

Toimiiko eettinen sijoittaminen eettisesti oikein?

Kun nyt olemme tulleet tulokseen, että OK, on hyvä mahdollisuus sille, että eettinen sijoittaminen on taloudellisesti kannattavaa monissa tilanteissa, niin seuraavaksi voidaan miettiä, onko se eettisesti kannattavaa. Siis onko eettisestä sijoitustavasta mitään hyötyä niille eettisesti toimiville yhtiöille ja toimialoille, joita eettinen sijoittaja haluaa edistää?

Teoreettisesti on helppo todeta, että eettinen sijoittaminen tuo tarjolle rahoitusta eettisesti korkeatasoisimmille firmoille. Tämä toimii kuitenkin käytännössä vain, kun firmat listautuvat pörssiin, järjestävät uusmerkintäanteja, tai laskevat liikkeelle joukkovelkakirjoja.

Pääosan ajasta yhtiöiden osakkeet vain pysyvät ihmisten ja instituutioiden omistuksessa, ja niillä käydään kauppaa pörsseissä. Yhtiölle ei itselleen koidu tällöin vähäisintäkään hyötyä tai haittaa siitä, miten halukkaita ihmiset ovat niiden omistajiksi. Toki jokaisen pörssiyhtiön omistajia harmittaa, jos firman osakkeen mahdollisia ostajia on niin harvassa, että firman osakkeen hinta laskee.

Mutta tämä siis on eettisen sijoittamisen vaikutus pörssissä olevien firmojen osakkeisiin: epäeettisiksi katsottujen firmojen hinta laskee, ja eettisten firmojen hinta nousee kysynnän myötä. Ja jos yksittäinen sijoittaja harrastaa eettistä osakevalintaa, niin on pakko sanoa, ettei edes tätä tapahdu kovin tehokkaasti.

Voidaankin siis kysyä, onko meidän piensijoittajien harjoittamasta eettisestä osakevalinnasta mitään hyötyä sen eettisen periaatteen toteutumiselle, jota haluamme edistää. Jos kaikki kaltaisemme alkaisivat sijoittaa vain ”eettisin” osakkeisiin, niin eettisiksi laajimmin katsottujen osakkeiden hinnat nousisivat ja epäeettisten osakkeiden laskisivat. Eettiset osakkeet olisivat siis tästä lähin ylihintaisia tuottoonsa nähden, ja epäeettiset osakkeet alihintaisia.

Epäeettisiä osakkeita omistavia riistäjiä voisi tietenkin alussa harmittaa, kun heidän omaisuutensa myyntiarvo olisi laskenut, mutta kun muistetaan, että minkään firman osingonmaksukyky ja liiketoiminta muutenkaan ei hetkahda sen pörssiarvon heilahduksista mihinkään, niin lopputuloksena olisi, että tämän jälkeen epäeettiset firmat olisivat tuotoltaan parempia sijoituskohteita, kuin eettiset.

Eli eettisellä sijoittamisella on kaksi huonoa puolta: tehottomuus eettisyyden edistämisessä, ja epäsuotuisa sivuvaikutus osakkeiden hintoihin. Herää kerettiläinen ajatus, että eettisen sijoittamisen leviäminen johtaa tilanteeseen, jossa vihreän maailmanparantaja-aktivistin kannattaisi kaiken uhallakin sijoittaa juuri niihin vastustamiinsa saastuttavimpiin ja lapsityövoimaa pahimmin käyttäviin ja tuhoavimpia aseta valmistaviin tehtaisiin, ja ohjata saamansa ylisuuret voitot mihin tahansa tehokkaampiin keinoihin, joilla näitä ”rosvofirmoja” pistetään kuriin. No, tämäkään ei välttämättä toimisi aivan optimaalisesti…

Joka tapauksessa eettisen sijoittamisen levitessä isompiin rahastoihin jotkut sijoittajat ovat alkaneet katsoa sillä silmällä juuri niitä ”pahoja” yhtiöitä, eli vaikkapa ase-, tupakka-, viina-, porno- ja hiiliteollisuutta, joita muut eivät halua omistaa, sillä niistä voi alihintaisina saada paremman osinkotuoton, jos ne muuten pystyvät jatkamaan toimintaansa ilman että ne esimerkiksi lakiteitse kielletään.

Vinkkinä kuitenkin niille, jotka aikovat valtakunnan politiikkaan: ”Pahojen” firmojen omistaminen muuten kuin indeksin kautta näyttää äänestäjistä huonolta, vaikka kuuluisit mihin puolueeseen. Olkaa siis varovaisia.

Mitä näistä päätelmistä seuraa oman sijoittamiseeni?

1. Osakevalinnat ovat tehoton tapa tukea eettisesti hyviä firmoja, joten valitsen osakesalkkuuni päätyvät yhtiöt pääosin taloudellisilla perusteilla.

2. Silloin, kun firmat etsivät rahoitusta (kuten listautuessaan pörssiin, uusmerkintäannissa tai joukkovelkakirjalainaa kaupattaessa), sijoitetut rahat menevät ”firmaan” eivätkä entisten omistajien taskuun, joten näissä tapauksissa on piensijoittajallakin mahdollisuus edistää hyvän toteutumista ainakin sen pisaran verran liike-elämän valtameressä. Mutta muistettakoon tässäkin se, että nytkin firmalla pitää olla taloudellisesti erinomainen potentiaali, että sitä kannattaa hankkia.

Kannettu vesi ei pysy kaivossa, ja taloudellisesti toimimattoman firman osakkeiden ostaminen ja sen lainarahoittaminen on harvinaisen epätehokas keino sijoittaa rahojaan hyötykäyttöön, vaikka ne rahat tässä tilanteessa menisivätkin suoraan eettiselle firmalle. Sen huomaa viimeistään silloin, kun firma menee konkurssiin tai pyytää lisää rahaa toimintansa pelastamiseen.

3. Voi olla, että eettisen sijoittamisen levitessä instituutioihin, kuten eläkerahastoihin nuo yllä kuvatut hintavaikutukset alkavat näkyä. Siksi en näillä tiedoilla suosisi eettisiin pörssiosakkeisiin sijoittavien rahastojen ostamista, kun vaihtoehtona olisi aivan tavallisin mahdollinen indeksi-ETF, sillä voi olla, että eettisesti painottuvissa rahastoissa tuotto kuitenkin kärsii, kun samalla tavoin sijoittavia tahoja on riittävän monta.

Ja varsinkin, kun tällaiset rahastot käytännössä sijoittavat valmiiksi pörssissä olevien firmojen osakkeisiin jonkin piiloindeksin mukaan, niin sille eettisen firman liiketoiminalle tästä omistuksesta ei ole minkään sortin hyötyä.

4. Toki jokin roti ainakin minulla pitää tässä sijoitusetiikassakin olla myös toiseen suuntaan. En aio poliitikoksi, joten ei minun kenellekään tarvitse sijoituksiani selvitellä, mutta en oikein pystyisi katsomaan itseäni peilistä, jos olisin asefirman omistaja. Ehkä alkoholi, tupakka, uhkapelikin tekisivät sijoituskohteina aika tiukkaa. Niiden omistaminen vain jotenkin ei tuntuisi hyvältä. Pikavippifirmojen rahoittamisestakin olen pysynyt erossa. Mitään näistä aloista en kuitenkaan yritäkään eliminoida ns. indeksisijoituksien tai vastaavien kohdalla, ylempänä kuvatuista syistä.

5. Yritän siis pitää maailmanparantamisen ja vaikuttamisen pääosin erillään sijoitusvalinnoistani. En siksi että rahanahneudellani ei olisi rajoja, vaan siksi että sijoittamisella ei oikein ole vaikutusta niihin asioihin, joita toivoisin voivani maailmassamme edistää.

Mitä mieltä te lukijat olette, kannattaako näin ajatella?