Lokakuun arkista tilannepäivitystä - OSA 2

Tässä loput niistä pienistä tilannepäivyksistä, jotka eivät mahtuneet viime kerran blogitekstiin kunnolla:

iv) Technopoliksen myyntihinta uusiin sijoituksiin


Vaikka olen viime aikoina miettinyt joka kohdassa tarkkaan, pitäisikö tässä tilanteessa pitää rahat ja odottaa, ja tuloksena on ollut esimerkiksi rahojen kasaantumista Bank Norwegianiin, niin nyt kun kotimainen osinkoa maksava firma putoaa yhtäkkiä yllättäen sijoitussalkusta, niin tulos on, että kyllä hankin jotain tilalle.

On totta, että nyt kun maksoin asuntolainan pois Bank Norwegianin tilin rahoilla, minulla ei ole sitten muuta varallisuutta rahana missään, mutta toisaalta asuntolaina oli tällä omaisuusrakenteellani yhtä lailla sijoituslaina, joka on nyt poissa kuvioista.

Eli mihin sijoitan? Pistän kolmanneksen ”vapautuneista” rahoistani PYN Elite -erikoissijoitusrahastoon, jolloin siihen kohteeseen sijoitettu pääoma on näkemykseni mukaan sen kokoinen kuin sen lopullisesti pitääkin olla, enkä enää sijoita jatkossa lisää siihen rahastoon.

Loput varat sijoitan kotimaisiin osinkoa maksaviin pörssiosakkeisiin, sillä jotenkin se Technopolis pitää korvata. Joka tapauksessa odotan tämän kvartaalivaihteen tulosraportteja ennen kuin toimin, mutta en kuitenkaan odota yli kevään osinkojen tässä asiassa. Mahdollinen SSH:n osakkeiden myyntikin on vuorossa vasta aikaisintaan Q3:n raporttien ilmestyttyä. Tietojen päivitys ei ole tässä kohtaa pahitteeksi.


v) Miten pankkilainan maksu vaikuttaa talouteeni?


Hiukan hämmästyin sitä innostunutta fiilistä, joka syntyi, kun tässä kuussa oikein konkreettisesti tilitä havaitsin, että nyt palkka tuli tilille ilman että sieltä lähti saman tien vajaat 800 euroa asunnon maksuun ja korkoihin.

Luulisi, että näin vanhana kehäkettuna olisin jo hahmottanut ihan selkäytimeen asti, että lainaa maksaessa netto-omaisuus kasvoi vastaavalla tavalla silloinkin. Joka tapauksessa nyt tuntuu siltä, kuin asumismenot olisivat kutistuneet murto-osaan. Ja pitäähän toki ainakin se seikka paikkansa, että nyt tulevia sijoituksia varten säästöön jäävä summa nimenomaan kasvaa tuon mainitun summan. Hintana tietenkin oli, että ne Norwegianin tilille kertyneet korkoa kasvavat säästöt katosivat lainan maksuun, ja aiemmin ne olivat ihan vapaata valuuttaa vaikka osakesijoituksia varten.

Mutta ensi vuoden aikana tulee siis melko nopeasti pulma, että pidänkö kertyvät rahat nollakorkoisella tilillä, vai sijoitanko ne heti perusluonteeltaan melko riskisiin pörssiosakkeisiin sen hetken markkinatilanteessa, vai keksinkö jonkun turvallisemman ja tuottavan sijoituskohteen. Vaan ehkäpä kestän tämän vaikean ongelman olemassaolon jatkossakin. Punnitsen vain järkevien ja nerokkaiden vaihtoehtojen välillä, en vain etukäteen tiedä, kummat ovat kumpia...


vi) Mitä työasioista?


Syyslomaa odotellessa olen miettinyt lähinnä sitä, otanko töistä välivuoden palkattomana virkavapaana heti vuoden 2019 kesälomasta alkaen vai vasta vuonna 2020.

Työ on tavallaan oikein mukavaa, mutta toisaalta näkökulma jollain tavalla kapenee, kun koko ajan joutuu miettimään, kuinka kauan tätä työn muodostamaa kokonaisvaltaista intensiivistä pakettia kaikkine byrokraattisine kiemuroineen ja henkien taisteluineen oikein jaksaa. (Työilmapiiriä sinänsä tässä pitäaikaisessa työpaikassani, eräässä yläkoulussa, pidän ihan kohtalaisena, mutta on siinäkin olemassa omat hankaluutensa, jotka voivat näyttäytyä ehkä varsinkin uusille määräaikaisille työntekijöille isompina haasteina kuin meille fossiloitumisen aloittaneille.)

Hyvä puoli on, että taloudellinen tilanteeni on ihan OK, ja olen Roope Ankkaa jotakuinkin lainatakseni ”matkalla kohti vakavaraisuutta”. Stressikerroin voisi olla erilainen jos tietäisin, että tätä työtä pitäisi ihan välttämättä jaksaa samalla tahdilla noin 67-vuotiaaksi, ellei terveys petä jollain sairauseläkkeeseen johtavalla tavalla. Tämähän olisi tilanne, jos kaikki raha menisi sen siliän tien sitä mukaa, kun palkka juoksee tilille.

Näillä näkymin teen sen noin vuoden mittaisen irtioton vuonna 2020-21, ja tällöin olen ehtinyt valmistautua siihen henkisesti ja taloudellisesti riittävän pitkään. Pelkkää keinutuolissa istumista en kuvittele tarvitsevani koko vuodeksi, mutta enköhän siihen mennessä saa suunnitelmia valmiiksi, mitä itsensä kehittämiseen ja muuhun vastaavaan liittyviä uusia asioita tässä pitäisi tehdä.


vii) Ai niin, verotus!


Juuri ja juuri muistin vielä yhden asian, joka sopii tähän samaan blogitekstiin, eikä siis tarvitse tehdä vielä kolmattakin osaa tähän tilannepäivityssarjaan. Tuossa samassa pankkitilinvaihdon tiimellyksessä syyskuussa sain verottajalta postin välityksellä kirjekuoren, jossa oli - yllätys, yllätys - verotuspäätös. Siinä kerrottiin, että saan maksaa lisää reilut viisi tuhatta euroa, ja saan maksaa ne mukavasti kahdessa erässä joulu- ja tammikuun alussa.

Vaikka jäännösvero voi kuulostaa ikävältä, niin juuri näinhän minä sen suunnittelinkin, ja varsinkin nykyinen tilanne, kun rahaa on odottamassa nollakorkoisella tilillä, tekee jäännösveron maksun tosi helpoksi. Jäännösverotuksen kohdalla syntyvästä tietynlaisesta ylimääräisestä maksuajasta pitää toki maksaa hieman korkoa, mutta alle kaksi euroa näistäkin summista on ihan siedettävä korko, sanoisin, joten ei sekään harmita.

Tällä hetkellä nuo jäännösverot muistuttavat lähinnä siitä, miten hyvä sijoittaja olenkaan hetkellisesti ollut, kun osasin vähentää Orionia huippuhinnalla ja huippuvoitolla vuoden 2017 toukokuussa. Vähensinhän toki eQ:takin tuona kevätkautena, mutta sen hinta on pysynyt sen jälkeen niin tasaisena, että on vaikea sanoa, oliko sen myynnistä nykyisen jälkiviisauden valossa varsinaista hyötyä vai haittaa. Ainakin sain turvalliselle korolliseslle tilille pääomaa, jolla myöhemmin maksoin asuntolainaa pois.

Minun tapaukessani jäännösvero tietenkin johtuu myyntivoittojen jälkijättöisestä verotuskäytännöstä. En tiedä, ovatko verottajan uudet käytännöt lähivuosina vaikuttamassa myyntivoittojen verotuksen reaaliaikaistamisen suuntaan, mutta minä ainakin pystyn elämään näiden hitaiden verovakutusten kanssa. Kansan rakastamat veronpalautukset kai ovatkin pitkällä tähtäimellä vaarassa, kun ansiotulojen verotusta aletaan justeerailla paremmin reaaliajassa mukautuvilla ennankonpidätyksillä eikä niikään enää yläkanttiin menevällä ennakonpidätysprosentilla ja sen jälkeen annettavilla veronpalautuksilla kerran vuodessa.

Ensi vuonna joka tapauksessa makselen varmaankin pienempiä jäännösveroja, sillä Technopoliksesta tuli myyntivoittoa hiukan pienemmällä kauhalla annosteltuna.

Mutta tässä siis ollaan lokakuussa 2018. Katsotaan, mitä tapahtuu jatkossa!

Kommentit

Tässä vähän mainoksia ja muuta mielenkiintoista:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jordan Ellenberg: Miten välttää virheet, matemaattisen ajattelun voima

"Lyhyt" selostus hahmottelemistani seuraavien vuosien sijoitus- säästö- ja rahankäyttöperiaatteista

Mitenkäs paljon siihen Suomen rikkaimpaan prosenttiin pääsemiseksi oikein tarviittiinkaan?