Rahan tuloa ei voi estää – ja sepä voi sijoittajaa myös harmittaa

Pörssiosakkeiden omistajalle tulee joskus eteen tilanne, jossa osakkeet on pakko myydä, kun firma lunastetaan pois pörssistä.

Tänä vuonna minulle tuli vastaan Technopoliksen myynti, joka toi minulle muutaman tuhannen euron voitot, ja nyt näyttäisi olevan vuorossa Suomen pörssin mittakaavassa isohko firma, nimittäin Amer Sports. Minulla itselläni ei ole Ameria, mutta suvussa on. Nimittäin isäni on vuosikymmenet omistanut Amerin osakkeita, ainakin hänen osakesalkkuunsa suhteutettuna aika merkittävän määrän.

Ensimmäinen ajatus voisi olla, että lähes 40 prosentin preemio aiempaan hintaan verrattuna, ja valtava voittoprosentti. Mitä muuta tässä voisi olla, kuin lottovoittajan riemua? No, kun ensimmäisten tietojen julkaisun jälkeen puhuin asiasta isäni kanssa puhelimitse, ja muistaakseni kerroin syyn hänenkin huomaamalle osakkeen hinnan pomppaamiselle, niin pikemminkin ärtymystä oli havaittavissa, ja toivoa pikemminkin siitä, ettei tarjous nyt toteutuisi.

Mikä siis isäukkoa harmitti? Osinkoa tuottava pitkäaikainen omistus olisi ollut tarkoitus pitääkin sellaisena. Nyt pitää siis alkaa taas etsiä uusia omistuskohteita ja odottaa oikeaa hetkeä oikein urakalla. Ja pitkän omistuksen jälkeen myynnillä on tietenkin veroseuraamukset, joita ei olisi muutoin tullut. Hankintameno-olettama tulee käyttöön, ja myyntivoitto taitaa olla aika iso.

No, ainahan se on hieman ristiriitainen fiilinki, kun Suomen pörssistä lähtee joku firma. Helsingin pörssin olisi tietenkin kaikkien kannalta parempi kasvaa, ja saada lisää uusia firmoja, ettei tämä meidän kotipörssimme jäisi miksikään aivan perifeeriseksi lilliputtipörssiksi. Lisäksi on parempi, ettei Suomi muuttuisi pelkästään kasvottomien ulkomaisten pääomasijoittajien ja eläkerahastojen omistamien ylikansallisten yhtiöiden johtamaksi vähäpätöisten haarakonttorien maaksi.

Aina kun isohko firma ostetaan Suomen pörssistä pois, tulee mieleen, onko Helsingin listoille viime aikoina tullut mitään kautta lisää isoja pörssiyhtiöitä, vai onko virta ollut pelkästään pois päin? Joka tapauksessa, kun Amerin hallitus puoltaa osakkeiden myyntiä, ja preemio on tällä kertaa aivan pätevää kokoluokkaa, niin eipä tässä liene pullikoitavaa. Tarjous kannattanee siis hyväksyä, kun muutakaan toimintamallia ei oikein ole. Tietenkin voi odotella, nouseeko hinta pörssissä tarjouksen voimassaoloaikana yli tarjouksen, kuten kävi Technopoliksen kohdalla, jolloin voisi myydä pörssin kautta, mutta mitään siihen viittaavaa ei ole varsinaisesti odotettavissa.

Historiakatsaus

Amer on aika perinteikäs suomalaisyhtiö. Isäni ajautui Amerin osakkeenomistajaksi, kun hän 1970-luvulla matkatöiden sivutuotteena kertyneillä säästöillään päätti ostaa tuolloista kotimaamme nousevaa ylpeydenaihetta, Marimekkoa sopivan siivun. Sitten, ilmeisesti Armi Ratian kuoleman jälkimainingeissa firma ajautui monialakonserniksi kasvaneen Amerin osaksi, ja samalla isäni Marimekko-osakkeet vaihtuivat Ameriin. Amerissa lapsipuolen asemaan joutunut Marimekko irtautui Amerista 1991, kun Kirsti Paakkanen osti sen jälleen erilliseksi yhtiöksi ja listasi pörssiin.

Yhtään osaketta lisää Ameria isäni ei ne saatuaan luullakseni hankkinut, mutta pari kertaa Amer-osakkeiden myynti oli rahoittamassa jotain tarpeellista pientä asuntoremonttia tms. Siis pientä vähennystä on tämä osakenippu kokenut jossain vaiheessa.

Vuonna 1997 tuli tiedotusvälineisiin yllättävä Amerin kuilun partaalle ajanut tilanne. Hämäräperäinen lordi Moyne teki tarjouksen urheiluvälinefirmaksi muotoutuneen Amerin äänivaltaisten K-osakkeiden suuromistajille, neljälle merkittävälle ylioppilasjärjestöille, joilla sattui olemaan äänivalta Amerissa, ja halua lyödä omistus lihoiksi.  Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta lopulta allekirjoitti myyntisopimuksen, muut jäivät viime hetkellä odottamaan asiassa ilmenneiden epäselvyyksien takia.

Suomen Kuvalehti teki käsittämättömän ylistävän haastattelun Lordi Moynesta, ja patisteli Ameria tekemään sopuratkaisun. Lordi Moynesta oli jo paljastumassa tietoja, että teki joidenkin muiden firmojen kanssa niin, että hankki halvalla enemmistön äänivallasta, haki mahdollisuutta tyhjentää kassa ja ajaa vararikkoon. Tai oikeastaan häntä kai vain epäiltiin tämän yrityksestä muuallakin ilman tuomiota, mutta kuvio oli tämä, eikä suunnitelma aivan onnistunut. Tämä olisi kuitenkin onnistunut Amerin tapauksessa, jos yhtiö ei itse olisi pannut hanttiin.

Silloinen Amerin toimitusjohtaja Roger Talermo esti kuin jännityskertomuksessa vastahakoisten K-sarjan omistajien osakemyynnin hämärämiehille, ja sai kauppakorkean ylioppilaiden osakkeet lunastetuksi, mutta Amerin hengissä selviäminen ei ollut mikään aivan halpa ratkaisu firmalle. Jäljelle jääneet omistajat olivat pelastusoperaatiosta kuitenkin sen verran kiitollisia Talermolle, että hän sai jatkaa pitkähkön kauden firman toimitusjohtajana. Ja tämän episodin jälkimainingeissa Amerin äänivaltaiset K-osakkeet yhdistettiin A-osakesarjaan.

Isäni on myöhemmin sanonut, että tuon Lordi Moyne-episodin aikaan hän arveli, että Amer lakkaa sen myötä varmaankin olemasta, mutta ei viitsinyt alkaa periaatteen vuoksi myydäkään noita sillä hetkellä aika halpoja osakkeita. Helsingin kauppatieteilijöiden toiminnasta hän on edelleen ärtynyt, sillä pitikö juuri kauppatieteilijöiden ylioppilaskunnan, alan niin sanottuina asiantuntijoina osoittaa täydellisen piittaamattomuutensa, ja myydä osakkeensa kiireen kaupalla tuolle hämäräheikille, siis vetää arvokas firma ja sen kaikki muut omistajat vessasta alas vain lyhyen tähtäimen voiton saamiseksi heti (minun muotoiluni asiasta, ei isän!).

No, joka tapauksessa Amer on nytkin vielä olemassa, ja se ilmeisesti nyt myydään firmalle, jolla on rahoitus kunnossa, ja tarkoitus tehdä rahaa pitkäjänteisemmällä liiketoiminnalla, kuin vain kassan tyhjentämisellä. No, onneksi Amer on luonteeltaan niin kansainvälinen firma, ettei tästä mitään suomalaiskansallista kruununjalokiven menettämisen tragediaa kai saada aikaan.

Päätelmät

Mitä tästä voi päätellä? Ainakin sen, että vuosien ja vuosikymmenten kuluessa monikin firma katoaa pörssimarkkinoilta tavalla tai toisella. Ne jotka pysyvät pörssissä, voivat kasvaa arvoltaan todella huomattavasti, ja korkoa korolle periaatteella.

Pieni tai keskisuuri omistaja ei oikeastaan koskaan voi osakeyhtiön tiehen itse vaikuttaa, vaan olla vain matkustajana. (Siksikin vastuullisen sijoittamisen mahdollisuudet maailmanparannuksessa ovat aika rajalliset, kun puhutaan olemassa olevien yhtiöiden omistamisesta pörssiosakkeiden tai rahasto-osuuksien kautta, vaikka toki vastuullisia hankkeita on monestakin syystä yleisesti ottaen parempi omistaa kuin sellaisia, jotka mieluiten kieltäisi lailla.)

Joskus käy niin, että jokin pörssissä pitkäänkin ollut firma lähtee pörssistä, ja joskus sen sivuvaikutuksena tulee pienomistajallekin rahaa samassa suhteessa omistukseen verrattuna kuin isommallekin omistajalle. Joskus taas rahaa ei tule. Molemmat mahdollisuudet kannattaa ottaa huomioon.