Mistäpäin sitä kateutta löytyy?

Olette ehkä huomanneet, että ylivoimaisesti yleisin yleispolitiikkaa koskeva kannanotto Suomen sijoitusblogeissa on todeta, että vasemmisto tuhoaa Suomesta kaiken yrittämisen ja muunkin taloudellisen toiminnan, ja että vasemmistolaisuus perustuu pelkkään kateuteen. Maailma ei ole kuitenkaan mustavalkoinen, eikä sitä kannata kenenkään katsoa vain yhdellä silmällä. Minäkin teen nyt pienen syrjähypyn poliittiseen puheeseen. Miten se liittyy sijoittamiseen, jääköön lukijalle mietittäväksi.

On helppoa löytää vasemmistolaisten aivopieruja, mutta jos sulkee silmänsä oikeistolaisten vastaavilta, niin kokonaiskuva vääristyy kauas todellisuudesta. Jos valtaosa äänestäjäkunnasta ei itse arvosta sijoittamista, niin on aina suuri todennäköisyys, että heidän äänestämänsä ehdokkaatkaan eivät ymmärrä kansalaisten harrastaman sijoittamisen tarpeellisuudesta mitään, olivat he sitten vasemmistolaisia tai oikeistolaisia.

Omien havaintojeni summa on se, etteivät oikeiston edustajat ole esimerkiksi kateudelle yhtään sen immuunimpia. Kateus vain tulee esiin osittain eri muodoissa. Tähän olen poiminut muutamia ajatuksia oikeistolaisen kateuden piirteistä. Tämä on hyvin yksipuolinen esitys vain niitä lukijoita varten, jotka ovat hoksanneet vain vasemmistolaisen ajattelun huonot puolet, eivätkä oikeistolaisuudesta mitään huonoa. Ei tarvitse muiden lukea.

Ja, olen muuten sitä mieltä, että suomalaiset eivät ole muihin verrattuna mitenkään erityisen kateellista kansaa. 

* * * * *

Oikeistolainen ei yleensä kadehdi itseään paremmin toimeen tulevia, koska hän mieltää itse kuuluvansa samaan joukkoon vaikka olisi miten köyhä. Hän kadehtii sosiaalietuuksia niiltä, jotka ovat niihin oikeutettuja. Oikeistolainen kadehtii sitä, että joku muu näyttää selviytyvän häntä helpommalla, vaikka ei edes ole häntä rikkaampi. Hän ei usko, että sairauslomalainen on oikeasti sairas, vaan saa vain laiskotella täydellä palkalla.

Oikeistolaisen mielestä kaikki julkisen sektorin työpaikat ovat helppoja hyvin palkattuja suojatyöpaikkoja. Jos oikeistolainen itse sattuu olemaan opettaja tai sairaanhoitaja (tai lääkäri tai tuomari), niin häntä ei tietenkään tuo suojatyöpaikkalaisuus koske. Ei sillä että oma työpaikka pitäisi lopettaa, mutta muut julkisen puolen työpaikat pitää oikeistolaisesta näkökulmasta ajatellen toki perata huolella, ja vaikka puolittaa, jos se on talouden tasapainottamiseksi tarpeen.

Oikeistolaiseen kateuteen liittyykin se, että ei ole niin pientä yhteiskunnallista tukea, jota oikeistolainen ei kadehtisi muilta, mutta yksityiskohtien tarkkuus ei ole tässä ”se juttu”. Esimerkiksi silloinen europarlamentaarikko Piia-Noora Kauppi valitti joskus Nyt-liitteen sivulla sitä, kuinka opiskelijat pohdiskelivat ruokalassa hänen korviensa juuressa, kannattaako nostaa kesäkuukausina opintotukea vai mennä työttömyyskortistoon.

Nousi kohu siitä, että hiljattain itsekin opiskelleen Piitun olisi ehkä pitänyt ennen julkista vuodatustaan osata ottaa selvää, onko opiskelijan oikeasti mahdollista jäädä kesäksi työttömyystuen varaan vai ei, tai voiko opintotukea nostaa kesällä. Oliko syntynyt kohina epäreilua yksityiskohtiin takertumista, vai ilmiselvään huijaukseen puuttumista - mistä sitäkään varsinkaan nykyaikana tietää? Mutta ainakaan ei ollut epäselvää, kuuluiko Piia-Noora oikeistoon vai vasemmistoon.

Oikeistolaiselle ei ole kovin paha juttu, jos joku joutuu köyhyyttään aliravituksi tai ilman sairaanhoitoa, koska se johtuu todennäköisesti siitä, että nämä ihmiset ovat itse olleet laiskoja tai vastuuttomia, tai ainakin isä tai isoisä on ollut. Ja vaikka oikeistolainen itse olisi tehnyt mitä tahansa, hän pystyy kyllä helposti löytämään sellaisen itseään heikommassa asemassa olevan, joka on selvästi vapaamatkustaja, tai ainakin sellaisen, joka vie häneltä naiset ja työpaikat.

Oikeistolainen tietenkin kauhistuu siinä missä muutkin, jos joku haluaa poistaa hänen sunnuntailisänsä tai lomarahansa. Mutta heti, jos oikeistolaisesta tulee yrittäjä, joka maksaa työntekijöilleen näitä etuuksia, tai esimies, joka ei enää itse saa palkassaan näitä etuja, hän pitää niitä hirveänä työnantajia riistävänä vääryytenä. Se että kaikki palkkasopimukset on vuosikymmeniä muodostettu sillä ajatuksella, että yö- tai sunnuntaityöstä maksetaan aiheestakin enemmän jo työvuorojen jakamisenkin helpottamiseksi, ei vaikuta mihinkään.

Ja se että niillä aloilla, joilla epämukavia työaikoja on käytännön syistä paljon, suuri osuus palkasta kertyy juuri näistä lisistä, ja niiden poisto olisi huikea palkanalennus hyvin oudosti kohdennetulle joukolle, sitä oikeistolainen ei pidä oikeudenmukaisuuskysymyksenä eikä minään. Oikeudenmukaisuuskysymys on hänen mielestään vain se, että näillä aloilla on ollut vuosikymmenet liian suuri palkka, ja se vika pitää nyt korjata. Jos ei taannehtivasti niin ainakin heti tästä eteenpäin.

Oikeistolainen ei ennen armeijaa välttämättä ole lainkaan innostunut armeijan käymisestä, ja ehkä kiroilee koko asiaa. Toisaalta heti sitten kun hän on saanut sen suoritettua, hänen arvomaailmassaan tapahtuu hämmästyttävä siirtymä. Armeijan suorittaminen onkin yhtäkkiä ihmisarvon mitta, ja heti alkaa kateuden motivoima kiroilu siitä, miksi nykysukupolvilla on aivan liian helpot vaatimukset siellä armeijassa.

Oikeistolainen kuvittelee palkkansa ansiosta olevansa nettomaksaja yhteiskunnassa, jossa hänen hyvinkin mahdolliset ja erittäin kalliit sydänleikkauksensa ja syöpähoitonsa kuitenkin maksetaan yhteiskunnan pussista. Ja se että vähäosaistenkin perheiden nuoret pidetään laadukkaalla maksuttomalla koulutuksella edes jotenkin kiinni yhteiskunnassa, jos sillä on jotain vaikutusta yhteiskuntarauhaan ja itse oikeistolaisen kokemaan omaan jokapäiväiseen turvallisuuteen, hän ei ainakaan sitä yhteyttä näe. 

Hän äänestää aina sen puolesta, että yhteiskunnan maksama koulutus ajetaan alas, ja sosiaalituet leikataan pois. Poliisi, palokunta ja armeija ovat ainoita oikeistolaisen hyväksymiä yhteiskunnan toimintoja, mutta verorahaa nekään eivät käytännössä ansaitse. Oikeistopuolueiden äänestäjistä osa on silti koulutuslupausten eivätkä oikeistolaisuuden pauloissa.

Seuraukset, joita maan taloudelle esimerkiksi koulutuksen ja tutkimuksen alasajosta tulee, eivät tietenkään oikeistolaisesta näkökulmasta johdu muusta kuin liian korkeista palkoista. Kaikki julkisen sektorin tekemä työ on tehotonta, joten noista suojatyöpaikoista eroon pääseminen voi olla vain tervehdyttävää.

* * * * *

Meissä jokaisessa on sekä vasemmistolaista että oikeistolaista kateutta. Jos tilanne yhteiskunnassa tai ihmisen henkilökohtaisessa ajattelussa ajautuu liian vahvasti jomman kumman kateuden hallitsemaksi, on se aina paha juttu.

Sopivissa oloissa ja sopivina annoksina sellaiset huonot ominaisuudet kuin kateus, laiskuus ja ahneus voivat ajaa ihmisiä tekemään hyödyllisiä asioita, kuten keksimään hyviä keinoja vähentää turhaa vaivannäköä. Ne sopivat olot tai puitteet niitä varten on yhteiskunnan yhdessä luotava. Ja siksi on hyvä, että vaaleja järjestetään, ja että ihmiset äänestävät niissä monin eri tavoin ajattelevia ehdokkaita ja puolueita.

En toivo, että Suomea johdettaisiin yksisilmäisesti puhdasoppisen oikeiston tai vasemmiston opeilla. Ja jotta nyt puhdistaisin edes hiukan mainettani, niin mainittakoon nyt vielä, että en koskaan äänestäisi tämän maan kaikkein vasemmistolaisimpia ehdokkaita. Toivon sitä, että molemmat poliittisen kentän puolet haastaisivat toisensa, ja olisivat niin viisaita, että tunnistaisivat yhteiset osat eri osapuolten tavoitteista, ja löytäisivät kaavoihin kangistumatta myös uusia keinoja niiden toteuttamiseksi. 

Hurskas toiveeni jää siinä mielessä hurskasteluksi, etten ole ehdolla kuntavaaleissa, enkä siis aseta itseäni alttiiksi vapaaehtoistyölle yhteiskunnan asioiden optimoinnin hyväksi. Äänestän toki varmasti, joten en osoita aivan täyttä välinpitämättömyyttä asioiden tilaa kohtaan. Paikalliset vero- ja koulutusolosuhteet ovat nyt osittan meidän käsissämme, Sote ei ehkä enää niinkään. Kuntavaaliuurnilla tavataan.

Kommentit

  1. Väittäisin tässä sorrutun aika pahaan olkinukkeiluun ja perusteettomiin yleistyksiin. Mutta kuten Li Andersson sanoo: "Vasemmistolainen väkivalta on erityyppistä".

    Tekstistä ilmenee myös vahvasti Li Anderssonin (kirjassa Punavihreä sinivalkoinen) käyttämä perustelu "koska oikeisto tekee väärin, niin vasemmistokin saa tehdä väärin". Eli "koska oikeisto käyttää yleistyksiä vasemmistolaisten kateudesta, niin vasemmistolla on oikeus tehdä yhtä räikeitä yleistyksiä oikeistolaisista".

    Varsinaiseen kateuteen liittyen, niin näen sen (toisin kuin sinä) vahvasti suomalaisena piirteenä, enkä niinkään vasemmistolaisena tai oikeistolaisena. Se tosiaan ilmenee eri ihmisissä eri tavalla, mutta en allekirjoita sitä tapaa, minkä sinä esität. Esimerkiksi minä en kadehdi sosiaalietuuksien käyttäjiä. Ehkä enemmänkin säälin. Vasemmisto on pettänyt heidät uskottelemalla, että heidän elämänsä ei ole heidän käsissään, vaan he ovat oikeiston uhreja. Vasemmistopoliitikot tykkää myös puhua oikeudenmukaisuudesta ja siinä näen sosiaalietuuksien suurimman ongelman. Se, että työtä tekevä ja työtä välttelevä saavat saman, ei ole oikeudenmukaisuutta vaan päinvastoin.

    Niin sanottu "ultimatum game" -tutkimukset myös todistavat, että aika yleismaailmallisesti ihmiset eivät pidä vasemmiston ajamia tulonjakotyyppejä oikeudenmukaisina. Niissä ihmiset usein mieluummin ottavat nolla euroa kuin antavat toisen osapuolen ottaa itselleen kohtuuttoman suuren osan rahoista. Tämä romuttaa myös vasemmistolaisen veropolitiikan, koska ihmiset mieluummin downshiftaavat kuin rahoittavat vasemmiston loputonta verotushalua. Mutta koska vasemmisto ei tyypillisesti toimi faktojen vaan ideologian perusteella, niin tämäkin tosiasia jätetään huomioimatta.

    Elättelen vähän (mutta hyvin vähän) toivoa, että tämä Trumpin taistelu faktoja vastaan saisi myös vasemmistolaiset hieman heräämään siihen omaan tyyliinsä edetä ideologialla faktojen sijasta.

    VastaaPoista
  2. Todella mukavaa kun kommentoit. Juuri dialogia tämä teksti taisikin kaivata.

    En nyt ihan allekirjoita tulkintaasi, että tekstini perusteluna olisi "koska oikeisto tekee väärin, niin vasemmistokin saa tehdä väärin". Oikeastaan se, että on olemassa kateutta, joka ei johdu vasemmistolaisesta, vaan pikemminkin oikeistolaisesta ajattelutavasta on ihan asiallinen näkökulma. Samoin kuin on asiallinen näkökulma, että vasemmistolaiset ovat perin kateellisia. Minä nyt vain esitin, että tuota jälkimmäistä on ollut niin paljon, että joillekin voi ehkä syntyä sokea piste siihen edelliseen.

    Yksipuolinen tuo puheeni oli, mutta yleistävä ─ en ainakaan tarkoittanut että esittäisin noiden oikeistolaisen kateudenlajin esimerkkien koskevan oikeistoa kokonaisuudessaan.

    Nuo Ultimatum Game -tulokset voi tulkita kyllä myös hiukan toisellakin tavalla. Kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa toisen ei suvaita rahastavan kohtuuttomasti, vaikka hän pääsisi sanelemaan "ota tai jätä" -ehdot. Vastustus tällaiseen sopimukseen myös oman edun kustannuksella on täysin talousoppien vastaista, eikä se reaktio ehkä ole aivan täysin siitä toisesta, nimittäin vasemmistolaistyylisestä kateuden tunteesta vapaata.

    Niin. Vasemmiston ja oikeiston välillä on eroa sen suhteen, miten suurena ongelmana nähdään työn kannustavuus, ja missä menee esim. verotuksen raja.

    Mutta saavatko työtä tekevä ja työtä välttelevä Suomessa nykyään saman? Jos lopetan työnteon, en voi kuvitella saavani samaa tulotasoa. Ja Suomen vasemmistoon laskettavat SDP ja Vasemmistoliitto eivät tietääkseni aja sitä, että työtä tekemättä ja työtä tekemällä saisi jatkossakaan samat rahamäärät.

    Tavoite pitäisi olla, että isommasta palkasta menisi isompi osuus marginaaliverona kuin pienemmästä palkasta. Minun tekemäni lisätunti on verotetussa palkassa mitattuna niin paljon arvokkaampi minulle kuin siivoojan tekemän lisätunnin arvo siivoojalle (edelleen nettopalkkana), ja lääkäri hyötyy tekemästään lisätunnista niin paljon enemmän kuin minä, että ei siitä ihan mahdotonta kannustinloukkua nykytilanteessakaan synny.

    Pohjoismainen verotus on tähänkin asti kannustanut ihmisiä ahkeruuteen, ja siinä on ollut varmasti yhtenä tekijänä se, että rikastuminen on suhteellisen korkeasta verotuksesta huolimatta mahdollista. Toisaalta turvallisuus, jonka pohjoismainen näkemys koulutuksesta, sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta ja eläkkeistä on ihmisille tuottanut, on tehnyt sosiaalisen kierron ja kohtalaisen sivistystason mahdolliseksi. Nämä kaksi asiaa ovat tehneet Pohjoismaat paremmaksi paikaksi kuin Itä-Saksa tai tietyissä asioissa mukavamman paikan kuin vaikkapa USA.

    Jos ihmiseen olisi sisään rakennettu kovin rankasti vastaan haraava progressiivisen verotuksen estävä oikeudenmukaisuuden tunne, niin olisihan pohjoismaissa pitänyt näkyä enemmän lakkoilua ja levottomuuksia jo vuosikymmeniä sitten, puhumattakaan siitä, että mikä olisi pitänyt olla näiden pienten maiden taloudellisen menestyksen odotusarvo.

    Downshiftaaminen liittyy useamminkin siihen, että ihmisillä on valinnanvaraa, ja pienemmälläkin tulotasolla voi tulla toimeen. Toimitusjohtajatkin jäävät pois työstään eläkkeelle usein alta kuusikymppisinä, kun saavat riittävän kannustavat tulot tililleen. (Vai johtuuko se sittenkin työn vaatimista jokapäiväisistä pitkistä lounaista, joita maksa ja hermosto ei kestä? Ei kai nykyään enää... Tai ehkä työn ylimaalisesta vaativuudesta, jonka takia toimitusjohtajat ovat henkisesti lopussa jo alle kuusikymppisinä? En usko kuitenkaan verotuksen voimaan tässä asiassa.)

    Ihminen ei toimi parhaiten veitsi kurkulla, mutta tekee toki paremmin töitä, jos voi hyötyä siitä. Minusta näyttäisi siltä, että sekä vasemmistolaisia että oikeistolaisia näkökulmia tarvitaan, ettei yksipuolisesti ajattelelva hallinto yllytä itseään joihinkin peruuttamattomiin äkkiliikkeisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mutta saavatko työtä tekevä ja työtä välttelevä Suomessa nykyään saman?"

      Pointti ei ollut, että nykyään saisi saman (vaikkakin Suomessa on pienimpiä tuloeroja OECD-maista). Pointti oli se, että ei ole ongelmaa, jota vasemmisto ei yrittäisi ratkaista lisäämällä veroja ja pienentämällä tuloeroja. Tämä johtaa väistämättä samapalkkaisuuteen ja talouden lamaantumiseen. Teoreettisella tasolla tämä ehkä saatetaan jopa myöntääkin, mutta kun sanotaan, että jo nyt ollaan siinä vaiheessa, jossa verotuksen lisäys lisää vahinkoa enemmän kuin hyötyä (joka on faktakysymys eikä arvokysymys), niin tämä mahdollisuus kielletään täysin.

      "Pohjoismainen verotus on tähänkin asti kannustanut ihmisiä ahkeruuteen" Itse kyllä näkisin, että pohjoismaissa ollaan oltu kohtuullisen ahkeria verotuksesta huolimatta eikä verotuksen kannustamana. Toki "oikeutettujen" (entitled) lisääntyminen näkyy ainakin minun silmissäni. Eli ihmisten, joiden mielestä heidän kuuluu saada elää hyvän tasoista elämää panoksestaan riippumatta. Vanhempieni sukupolvelle tuo olisi ollut täysin mahdoton ajatus.

      "Jos ihmiseen olisi sisään rakennettu kovin rankasti vastaan haraava progressiivisen verotuksen estävä oikeudenmukaisuuden tunne, niin olisihan pohjoismaissa pitänyt näkyä enemmän lakkoilua ja levottomuuksia jo vuosikymmeniä sitten" Jos progressiivinen verotus rankaisee hyvin pientä osaa väestöstä ja korostuneesti niitä, jotka omistavat yhtiöitä, niin miten he lakkoilevat? Ne lakkoilijat ovat niitä, jotka saavat tulonsiirtoja niiltä epäoikeudenmukaisesti verotetuilta. Verotettavat voivat tosin karata maasta ja niinhän yritykset ja raharikkaat ovat tehneetkin. Ei sen lakkoiluna voi odottaakaan näkyvän.

      "Downshiftaaminen... En usko kuitenkaan verotuksen voimaan tässä asiassa." Tämäkään ei ole uskonasia vaan faktakysymys. Voidaan vertailla downshiftaamisen määrää korkean ja matalan verotuksen (länsi)maissa ja katsoa miten käy. Tosin en voi väittää itsellänikään olevan sen parempaa empiiristä näyttöä näkemykseni tueksi. Voin (teoriatasolla liikkuvan kansantaloustieteellisten teorioiden lisäksi) vaan anekdoottina sanoa, että itse en aio tienata isoja rahoja ihan vain elättääkseni järjestelmää. Joko downshiftaan tai muutan pois, jos verojärjestelmä on kohtuuton.

      Poista
    2. Katson vähän eri kulmasta tuota ”faktakysymys vs. arvokysymys” -pointtia.

      Kun parhaatkaan taloustieteilijät eivät osaa ennustaa edes seuraavan vuoden talouskehityksen suuntaa oikein, niin on kovin yltiöpäistä uskoa, että voisimme mitenkään luotettavasti päätellä, miten suuri täsmälleen olisi tästä tai tuosta verotuspäätöksestä talouteen tullut hyöty tai haitta. Vai tuliko se sittenkin siitä, että maailmankauppa veti taloutemme mukanaan meidän omista toimistamme huolimatta, tai sittenkin jostain huomaamattomasta kotoperäisestä trendistä.

      Vaikka veromuutoksen täsmällinen vaikutus talouteen olisikin periaatteessa täysin arvovapaa faktakysymys, niin se fakta ei ole parhailla menetelmilläkään saavutettavissa. Kun vaikutuksia lähdetään arvioimaan, niin täysin arvoista vapaata arviota ei oikein ole saatavilla, jos rehellisiä ollaan.

      Ja esimerkiksi veronkorotuksen vaikutukset eivät ole pelkkiä talouslukuja. Kuvitellaanpa tilanne, että kunnallisveroa nostetaan, ja se aiheuttaa hieman verokertymän nousua, mutta veronkorotuksen takia talous kuitenkin laskee hiean, mikä osittain vähentää verohyötyä.

      Ehkä kunnallisen päivähoidon olosuhteet saadaan tämän korotuksen takia pidettyä juuri ja juuri asiallisina, ja ehkäpä kunnan yläkoulun tilanne pysyy korotuksen takia sellaisena, että kasiluokkia ei tarvitsekaan yhdistää, eikä eräs oppilas joudukaan menemään psykiatriselle osastolle kuntoutumaan, kuten muussa tapauksessa olisi käynyt. Plus muutama lapsiperhe muuttaa kuntaan parin vuoden sisällä sen rohkaisemana, ettei tässä kunnassa ole ollut lomautuksia kouluissa, kuten naapurissa.

      Tai sitten kunnan ahkerin yrittäjä pakkaa kimpsunsa ja siirtää toimintansa juuri tämän veronkorotuksen seurauksena edullisen veroäyrin kuntaan, jossa hänellä on jo toimipiste. Ja siksi kunta alkaa ylivelkaantua ja siitä tulee parin vuoden sisällä kriisikunta. Nämä ovat riskejä, joiden suuruutta tai edes olemassaoloa ei voi edes taloustieteilijän unelmissa laskea.

      Juuri sellaisia, joiden merkittävyyden arviointiin vaikuttavat arvioitsijan arvot. Se, miten tärkeinä hän pitää eri asioita. Onko julkisen velan kasvu lapsilta varastamista? Onko lastentarhan ylisuuri ryhmäkoko ja sen vaikutukset lasten tuleviin sosiaalisin ongelmiin vielä isompi taloudellinen ongelma jatkossa? Pitäisikö lasten tämän hetken hyvinvoinnille laskea myös jokin arvo? Entä vaikutukset lastentarhanopettajien työkyvyttömyyseläkkeisiin?

      Käytännössä veron korottamisen ja alentamisen hyödyt ja haitat riippuvat niin paljon oletuksista ja arvostuksista, ja myös siitä miten verorahat osataan käyttää, että on todellisuuden hämärtämistä sanoa sitä puhtaaksi faktakysymykseksi.

      Ja kyllä, vasemmistolaisilla poliitikoilla on se perinteinen heikkous, etteivät he meinaisi ottaa mitään pois yhteisesti veroilla rahoitetuista tärkeistä asioista, eivätkä ehkä kovin helposti turhistakaan. Mutta enpä rohkenisi väittää oikeistollakaan olevan käytettävissään mittakeppiä, jolla voisivat faktana näyttää, että juuri tässä on piste, josta yli verotus ei saa mennä, etteivät haitat kasva suuremmiksi kuin hyödyt. Kyse on kuitenkin vain arvioinnista, johon arvot ottavat osaa itse kullakin.

      Downshiftaamisen ja verotuksen vertailu on hiukan haasteellista, kun pitäisi ensin sopia, mikä ilmiö on downshiftaaminen (pitääkö ihmisen kutsua itse itseään downshiftaajaksi, vai ovatko kaikki osa-aikatyöntekijät downshiftaajia, jos se päätellään omaksi valinnaksi). Sitten pitäisi miettiä, vaikuttaako työllisyystilanne, taloudellinen turvallisuuden tunne, koulutusjärjestelmän maksut ja eläkejärjestelmä, tai vaikka naisten asema työelämässä jotenkin tähän asiaan.

      Siis liittyykö downshiftaamiseen enemmän se, mitä mahdollisuuksia minulla on, vai se, otetaanko palkastani liikaa veroa? Esim. verovaroilla kustannettu koulutusjärjestelmä taitaa liittyä molempiin puoliin: ei tarvitse huolehtia lasten kymppitonneja maksavasta koulutuksesta, mutta veroprosenttikin on tällöin isompi. Ensimmäinen mahdollistaa vähemmällä elämisen (siis mm. downshiftaamisen), toinen pienentää kannustetta tehdä muuta kuin downshiftata.

      Poista
    3. "Kun parhaatkaan taloustieteilijät eivät osaa ennustaa edes seuraavan vuoden talouskehityksen suuntaa oikein, niin on kovin yltiöpäistä uskoa, että voisimme mitenkään luotettavasti päätellä, miten suuri täsmälleen olisi tästä tai tuosta verotuspäätöksestä talouteen tullut hyöty tai haitta." Tämä on se perustelu, jota MV-lehti, valtamediaa kritisoiva Donald Trump sekä muut populistit ja salaliittoteoreetikot käyttävät. Eli "Et voi tietää mikä on totta, joten voit vapaasti valita, mikä sinusta tuntuu todelta ja oikealta." Ei toki tuota ääneen sanota, mutta se on se taustalla oleva olettama, jos argumenttia seurataan sen loogiseen lopputulokseen.

      Tieteen keinoin ei voida varsinkaan taloustieteessä täydellisesti ennustaa toimenpiteiden seurauksia, mutta tiede on silti paras vaihtoehto. Tieteen epätäydellisyydestä ei voida johtaa, että arvot, toiveet tai varsinkaan ideologia olisivat yhtä hyviä vaihtoehtoja.

      Jos vasemmiston mielestä oikeistolaiselta talouspolitiikalta jää jotain vaikutuksia huomioimatta, niin nuo vaikutukset pitäisi keskustella ensin läpi tieteen keinoin (eli ovatko ne edes todellisia) ja sen kautta päätellä, missä on se lopullinen arvovalinta. Esimerkiksi palkkoja nostaessa seurauksena on työpaikkojen menetys, mutta sen sijaan, että käytäisiin arvokeskustelua siitä, onko tärkeämpää korkeat palkat vai työpaikat, vasemmisto yksinkertaisesti kieltää koko vaihtokaupan olemassaolon eli käytännössä ei suostu tai kykene käymään keskustelua faktoista. Kyläkouluja sulkiessa tai luokkia yhdisteltäessä muistetaan korostaa mahdollisuuksia lasten menetyksiin, mutta entäs ne menetykset muualla, jos noita säästöjä ei tehdäkään. Entä jos silloin vaihtoehtoisten toimenpiteiden takia 20 ihmistä menettää työpaikkansa, heitä 5 syrjäytyy ja 2 alkoholisoituu. Entä he? Vasemmisto usein sortuu eristämään nämä päätökset koskemaan vain sitä koulua, unohtaen, että muukin maailma on olemassa. Mutta he ajattelevatkin, että tämä puuttuva raha on aina otettavissa sieltä rikkaiden pohjattomista lompakoista.

      Itse näen tilanteen niin, että oikeiston ja vasemmiston välillä on ainakin Suomessa hyvin pieni ero arvojen välillä. Suomen oikeisto ei millään tavalla ole koskaan ollut rikkaan asialla. Se, missä on ero, on faktaväitteissä, eli siinä, millaisena maailma nähdään. Ovatko työnantajat riistäjiä vai ei? Faktakysymys eikä arvokysymys. Onko rikkaiden veroale köyhiltä pois vai jopa auttaa köyhiä? Faktakysymys eikä arvokysymys. Luovatko yrityksiä auttavat toimenpiteet työpaikkoja auttaen yhteiskuntaa kokonaisuudessaan? Faktakysymys eikä arvokysymys. Vasta kun kysytään, haluanko auttaa A:ta B:n kustannuksella, kyseessä on arvokysymys. Ja jos A on köyhät ja B on hyvätuloiset, niin sekä oikeisto että vasemmisto sanoo kyllä ja kysymys muuttuu: kuinka paljon haluan auttaa A:ta B:n kustannuksella ja millä keinoin. Kyse on vain siitä, että raja vedetään eri kohtaan, joten vasemmiston usein ajama oikeiston demonisointi on mielestäni perusteetonta (sekä vahingollista yhteiskuntarauhalle). Toki oikeistokin puhuu negatiivisesti vasemmistolaisista, mutta silloin kyse on nimenomaan siitä, että vasemmiston näkemykset ovat irrallaan todellisuudesta eikä sellaista "oikeistolaiset ovat ahneita, itsekkäitä ja muutenkin pahoja" -tyyppistä henkilöön kohdistuvaa hyökkäystä.

      Poista
    4. Pitääpä muuten vielä tarkentaa tuota riistäjä-kohtaa. Se, miten määrittelee riistämisen on toki määritelmällinen ja ehkä isoltakin osin arvokysymys. Mutta tarkoitin siis, että jos määritellään riistäjä jotenkin objektiivisesti ja sen jälkeen katsotaan onko valtaosa työnantajista tällaisia, niin se on faktakysymys. Minunkin näkemyksen mukaan osa työnantajista on riistäjiä ja ehkä minun ja vasemmiston määritelmät eivät ole hirveän kaukana toisistaan, mutta vasemmisto vain näkee työnantajakentän hirveästi synkempänä paikkana kuin minä? Se on faktakysymys, vastaako oma maailmankuva todellisuutta vai ei.

      Poista
    5. Se mikä tiedetään, pitää tietenkin myöntää tiedetyksi, mutta jos paras tieteellinen tietämys antaa ennusteeksi 0,5 prosentin kasvun plus miinus kaksi prosenttiyksikköä suuntansa, niin sekin epävarmuus pitää myöntää.

      Taloustieteen ennustuksissa tuon epävarmuuden myöntäminen on ollut sille tieteenlajille heikkous. Ja ihmiset eivät edes käyttäydy kuin taloustieteelliset robotit, sekin pitää tiedostaa. (Jo ihan ultimatum geimeistä lähtien havaittu juttu.)

      Joissain asioissa näppituntuma ja nyrkkisäännöt vievät pidemmälle, kuin taloustieteellinen teoria. Vasemmistossa ja oikeistossa on hyviä ja huonoja poliitikkoja, ja molemmat kohtaavat samalaisia ongelmia. Psykologia näyttelee niissä usein vähintään yhtä suurta roolia kuin taloustiede. Kaikkea ei todellakaan voi antaa kaikille, siihen ei politiikka veny, mutta parhaat poliitikot löytävät joustavasti ideoita sekä vasemmalta että oikealta.

      (Tuosta lopun vasemmisto-oikeisto-vertailusta inspiroituneena lupaan seurata keskustelua jatkossa, että minäkin saan selville, ovatko vasemmistolaiset yleisesti keskustelijoina kuvaamasi kaltaisia demoneja, ja välttyvätkö oikeiston edustajat todella tekemästä niitä henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä. Mutta voit olla oikeassa, seuraan keskustelua ja ehkä viisastun...)

      Poista
    6. En sanonut, että vasemmistolaiset ovat demoneja vaan demonisoijia. He kuvaavat työnantajia, yrityksiä ja hyvätuloisia pahoina. Eli luovat "me vastaan ne" vastakkainasettelua, jossa "me ollaan ne hyvät viattomat uhrita ja ne on ne pahat ahneet alistajat".

      Ja kun kansa koostuu karkeasti puolet oikealta ja puolet vasemmalta, niin tottakai molemmista löytyy kaikenlaisia ihmisä, enkä koskaan ole väittänyt, ettei oikeistostakin löytyisi yhtä suuria hölmöjä kuin vasemmalta. Mutta keskity mieluummin seuraamaan, mitä puolueen äänitorvet sanovat. Keskity siihen, että kun Li Andersson sanoo kyseessä olevan arvovalinta, niin onko se sitä vai erilainen maailmankuva. Kun Antti Rinne vanhana ay-jyränä pitää kynsin hampain kiinni saavutetuista eduista, niin kiinnitä huomiota siihen arvoon, että työssä olevat ovat tärkeämpiä kuin työttömät. Tai vastaavasti siihen todellisuuden kieltämiseen, että työn hinnan ja työn kysynnän välillä on yhteys. Kiinnitä huomiota, onko näkemysten ja politiikkalinjausten takana todellinen arvo ja maailmankuva, vai vaan dogmaattiset toimintatavat ja ideologian värittämä maailmankuva. Aivan kuten vihreät dogmaattisesti vastustavat ydinvoimaa, vaikka se olisi nykyisistä paras vaihtoehto luonnolle, jonka pitäisi olla heidän ydinarvonsa. Samalla tavalla vasemmisto vastustaa monta toimenpidettä, jotka parantaisi juuri niiden köyhien asemaa, mutta kun ei sovi dogmaan ja ideologiaan...

      Poista
    7. Tosta demonisoimisesta pakko heittää kommentti. On varmasti totta, että vasemmistolaiset usein demonisoi oikeistoa, mutta yhtälailla se toimii toisinpäin. Ei tarvitse kuin lukea näitä blogeja tai Kauppalehden keskusteluja niin kyllä on kapeakatseista ja demonisoivaa tekstiä vassareita kohtaan. Tai oliko vihervassarit nyt se pahin lahko mut kuitenkn. Jo se, että keskusteluun heitetään mukaan aina Kuuba, Venezuela, P-Korea tai Neuvostoliitto kertoo paljon siitä vähäjärkisyydestä, miten koko vasemmistolainen ajattelu tuomitaan idiotismiksi oman ideologian supervahvojen lasien läpi sitä itse hoksaamatta.

      Itse uskon, että parhaat näkemykset syntyvät vain avarakatseisuuden kautta ja pohjalle vaaditaan ymmärrystä niin vasemmalta kuin oikealta. Vihreistä pidän ideana, koska siinä pyritään eroon perus vasemmisto-oikeisto -asettelusta, mutta onhan se vasemmalle kallellaan ja tiettyä idiotismiä löytyy liikaa (viime aikaisista nostan esiin Emma Karin valituksen siitä, että äitiyspakkauksen nimi tulee muuttaa, koska se vähättelee isän roolia - siis oikeesti, eikö muuta pohdittavaa oo, ja tällaista hölynpölysettiä on muutenkin liikaa vihreissä ja vasemmalla).

      Isoista puolueista kaikki on vuosikymmenet tehneet kokolailla samanlaista politiikkaa oikeisto-vasemmisto -akselilla mitaten. Vain sävyeroja löytyy jos niitäkään. Ehkä nykyisen hallituksen voi nähdä poikkeuksena, keskustan johdolla politiikka on viety sinne Kokoomuksen äärilaidan suuntaan. Historiassa mm. Lipposen SDP teki oikeistolaisempaa politiikkaa kuin Kataisen Kokoomus.

      Toivotaan, että viisaita tyyppejä löytyy jatkossa puolekentän kaikilta laidoilta ja poliitikot saavat järkeviä päätöksiä aikaiseksi :)

      Poista
  3. Tykkäsin kirjoituksestasi, sekä kommentistasi. Itse vältän aihetta politiikka, koska siitä syntyy aina erimielisyyksiä. Itseasiassa välttelen konfliktejä noin yleensä. Mutta jos tässä olisi peukutus-nappula, painaisin sitä ;)

    VastaaPoista
  4. Mukavan kirpeästi polarisoitu :) Itse en koe olevani oikein mitään, arvomaailmassani on sekaisin niin oikeistolaisiksi kuin vasemmistolaisiksikin tulkittavia näkemyksiä. Faktana voidaan kuitenkin pitää sitä, että pohjoismainen sosiaalidemokratia (jota kokoomuskin edustaa, sehän on roimasti enemmän vasemmalla kuin kumpikaan USA:n pääpuolueista) on osoittautunut erittäin toimivaksi malliksi maailmanlaajuisessa katsannossa. Tämä on syntynyt ja toimii molempiin suuntiin vetämällä. Vaikka sosiaaliturvassa on väärinkäyttäjiä, on kai parempi, että huono-osaisilla menee kohtalaisesti, jos vaihtoehtona on nälkäköyhyys. Ihan yhteiskuntarauhankin kannalta.

    Se, että joku suomalainen väittää elättävänsä toisia veroillaan, ei ole järin hedelmällinen ajatus. Yhteiskunta on niin tulonsiirtojen läpivalaisema (tai -kastelema), että yrittäjänkin tulot koostuvat monesti välikäsien kautta näistä tulonsiirroista. (Yksityis)lääkärit, rakennusala, kiinteistösijoittajat, palveluala ylipäätään, siinä pyörii tuottona isolta osin moneen kertaan verotetut rahat.

    Suomella menee joka tapauksessa edelleen hyvin. Verotuspuoli ei erityisesti poikkea verrokkimaista (Pohjoismaat, Saksa) edes pääomaverotuksessa. Yrittäjille Suomi on edelleen hyvä maa. Että ei tämä mikään synkkä paikoilleen jäsähtänyt paikka ole...

    Kateudesta en osaa sanoa mitään, kun en oikein ole koskaan osannut kadehtia. Muita huonoja puolia kyllä minussa piisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkennuksena omiin (oikeistolaisiin) näkymyksiini vielä: Minustakaan Suomen verojärjestelmä ei ole tällä hetkellä dramaattisesti pielessä. Viilattavaa olisi, mutta ei mitään sellaista, minkä kanssa ei voisi elää.

      Se, minkä takia puhun niin kovasanaisesti vasemmistolaisia vastaan, on se, että he tilaisuuden saadessaan vievät Suomen Kreikan ja Venezuelan tielle. Minun näkemys on, että heitä pitää vastustaa nyt, kun asiat ovat vielä hyvin, eikä vasta silloin, kun kurjuus on maksimoitu ja ihmisiltä loppuu ruoka.

      Poista
    2. Kyllä minun mielestäni Suomen verojärjestelmä nimenomaan on pielessä, jos ajatellaan, että jo keskituloisella menee 50 % lisätuloistaan veroina. Se passivoi ja aiheuttaa sitä mainitsemaasi downshiftaamista. Kuitenkin työn tekeminen on perustavanlaatuinen kysymys, jos ajatellaan yhteiskunnan elättämistä. Vaikka nykymaailma on monimutkaisempi kuin agraariyhteiskunta, niin kyllä se vain periaatteessa edelleen menee niin, että ahkerampi yhteiskunta eli se, jossa tehdään enemmän töitä.

      Suomen veroaste on Euroopan maista mitattuna 4. vuonna 2015 44 %:
      https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Verotuotot/Veroaste/
      Edellä on Tanska, Ranska ja Belgia. Tanskan taloutta en tunne kovin hyvin, mutta niin Ranska kuin Belgiakin ovat hitaan kasvun maita. Puhutaan itse asiassa hyvin pitkälti samoista ongelmista kuin meillä. Kuitenkin näiden maiden etu vrt. Suomi on, että niissä on pääomia. Pääomat ovat kiistaton etu, kun luodaan talouteen dynamiikkaa: vaikka vastusta esim. verotuksen muodossa olisikin, niin pääomien potentiaali on vahva. Meillä Suomessa ei ole pääomia, mutta vastusta kylläkin niin verotuksen, byrokratian kuin syrjäisen yhteiskunnankin muodossa. Kun ei ole potentiaalia, niin mikäs ihme tämä nykytilanne on?

      Vrt. Saksa: huomattavasti lähempänä OECD:n keskiarvoa (veroaste 34 % ja Saksa 37 %). Saksassa on myös pääomia, niin taloudellisia kuin henkistäkin, teollinen historia on pitkä. Onko ihme, jos Saksa keikkuu kasvun kärkipaikoilla Euroopassa?

      Summa summarum: tarvittaisiin sitä potentiaalia tai keinoja hommata potentiaalia ulkomailta. Kun kumpikaan em. ei tahdo onnistua, pitäisi olla erittäin jouheva yhteiskunta, jossa vastukset liiketoiminnan dynamiikalle ovat kevyitä. Samalla pääomien houkutteleminenkin ulkomailta helpottuisi. Ja näinhän se meillä ei ole.

      Poista
  5. Yhden oman suosikkini lisäisin kyllä listalle: paheksutaan muiden saamia yhteiskunnan tukia, mutta koetaan omat luontevaksi. Tämä sopii niin vasemmalle kuin oikealle laidalle, ja keskivaiheilla oleville.

    Kerran yksi tuttu ihan hermostui kun kutsuin kotitalousvähennystä yhteiskunnan tueksi: "Ei ole, minähän työllistän", lisäperusteena se, että ei saa rahaa tilille vaan ei joudu maksamaan veroa (ikään kuin noilla nyt olisi mitään eroa, poislukien tilisiirrot).

    Esimerkiksi sote-uudistus näyttää lisäävän niiden hyvätuloisten palveluiden toimivuutta jotka eivät sote-palveluita kovinkaan paljoa tarvitse jne.

    Samaa esiintyy toisin päin, toimeentulotuen saaja lukee kiukkuisena uutisia maataloustuista jne. (joka on kyllä tuki elinkeinoon, mutta mutkan kautta henkilöille).

    Tätä esiintyy mielestäni kautta linjan: omat edut oikeutettuja, muiden edut tuhmia rahantuhlauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tuosta tuli mieleeni muutamia vuosia sitten tapahtunut tilanne lehden mielipidepalstalla. Eräs (poliittiseen keskustaan kuuluva) eläkkeellä oleva professori oli kirjoituksessaan käyttänyt eläkeestä sanaa sosiaalietuus.

      Siitä sitten joku toinen eläkeläinen (puoluekantaa voi enää vain arvailla, en muista tuliko esiin) oli ottanut nokkiinsa ja kirjoittanut vihaisen vastineen siitä, että eläke ei tosiaankaan ole mikään sosiaalietuus, koska eläkkeensaaja on sen aikanaan palkastaan maksanut. Hän oli tietenkin molemmissa kohdissa väärässä, työeläke on (siinä muodossa kuin sitä mm. Suomessa maksetaan) nimenomaan sosiaalietuus, eikä sitä kukaan voi faktapohjalta väittää itse maksaneensa palkastaan.

      Joillekin voi olla ns. "mahoton paikka" ajatella itse olevansa jossain tilanteessa sosiaalietuuden saaja. Tai ehkä vanhuuseläke on niin kunniallainen asia, ettei sitä saisi loata moisilla kunniattomilla sanoilla.

      Poista
  6. Kiitos paljon tästä keskustelusta, kiinnostavaa lukea! :)

    Itse ajattelen poliittisilta mielipiteiltäni olevani ensisijaisesti vihreä. (Mutta en ole vihreän puolueenkaan kanssa samaa mieltä kaikesta!)

    Toisaalta (osittain vitsinä) ajattelen vihreiden jonkun sloganinsa mukaisesti olevan "ei oikealla eikä vasemmalla vaan edellä". Näen nimittäin hyviä puolia sekä vasemmistolaisissa että oikeistolaisissa ajatuksissa, mutta tärkeintä itselleni on ympäristö. Näen tätä samaa vihreässä puolueessa, että joissain asioissa ollaan "oikeistolaisia" ja joissain "vasemmistolaisia", mutta kaikista tärkeintä on luonto.

    Mutta toisaalta taas näen kyllä vihreät ennemmin vasemmisto- kuin keskusta/oikeisto-puolueena, enkä ymmärrä, miksi jotkut vihreät niin kovasti vastustavat puolueen luokittelua vasemmistolaiseksi.
    Välillä tarkennankin olevani 'vasemmistovihreä'. Mutta en vihervasemmistolainen, koska vihreys tulee itselläni kirkkaasti ennen vasemmistolaisuutta.

    Vasemmistoliitto on ehkä itselleni hiukan liian vasemmalla ja joissakin asioissa liian menneisyydessä. Vielä selvempänä näen sen, että kokoomus, keskusta, rkp, kd, ps on itselleni liian oikeistolaisia, arvokonservatiivisia ja ympäristövihamielisiä. SDP taas näkyy silmissäni liian keskiluokan etuihin takertuneena eikä tarpeeksi ympäristömyönteisenä.
    (Äänestänyt olen lähes joka vaaleissa, joko Vihreitä, SDP:tä tai Vasemmistoliittoa. Huomattavasti eniten Vihreitä.)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

S-junasta on jäljellä muistot, pääoma plus vuosittainen tuntipalkka, vaan kuukausittainen osinkojuna sen kun puksuttaa

Sijoitussalkkuni paras vuosi koko historiassa

Kevät tuo taas osingot, pieni siirto sijoittamisen strategiapelissä