Epämiellyttävä totuus lottoamisesta (ja vähän muistakin kuolemansynneistä)

Kun nyt kerran bloggaamaan on alettu, niin yhden omituisuuden voin itsestäni tässä kohtaa paljastaa. Melkein fobianomainen kammo lottoamiseen ja muihin maksullisiin arpapeleihin. En varsinaisesti pelkää maankuoren halkeavan tai taivaan putoavan niskaan, jos lottokupongin täyttäisin, tai kolikon löisin pajatsoon tai hedelmäpeliin. Onhan pelihimokin sinänsä vaarallinen ongelma, mutta luulisin, että sen vaaran saisin pysymään hallinnassa, kun en pelaisi rajoittamatta ja liian impulsiivisella tyylillä.

Jostain syystä kuitenkin tuntuu ihan vain nololta ajatukselta, että sijoittaisin oikeaa rahaa kohteeseen, jossa odotusarvo lopputuloksesta on rajusti tappiolla. Veikkauksen rahastustuotteiden mainokset kaupoissa tuntuvat tarkemmin ajatellen loukkaukselta jokaista asiakasta kohtaan.

Itse asiassa, jos jostain syystä voittaisin merkittävän summan lotossa, se tuntuisi melko häpeälliseltä tavalta rikastua. Siinä tilanteessa toivoisin sitä pelastusta, ettei voittajalle verottomana maksettava lottovoitto näkyisi kyseisen voittajan verotiedoissa millään tavalla. (Ja luultavasti se ei näykään. Olisi siitä äkkirikastujien paljastumisesta varmaan lehdissä siinä tapauksessa voivoteltu.) 

Mutta en sentään ala tässäkään liioitella. Kyllä se voitto siinä tilanteessa tietenkin olisi otettava vastaan, vaikka sitä pyrkisinkin parhaani mukaan salailemaan. Olenhan minä käynyt lunastamassa Ässä-arpojen voittojakin (lienevät olleet aina välillä 4 - 10 €), kun sellaisia olen jouluna tai syntymäpäivänä lahjaksi saanut. Mutta uutta arpaa en ole voitolla ostanut!

Olen joskus sanonut jollekin lottoajalle, kun asia on tullut puheeksi, että taisin lukioaikana ottaa todennäköisyyslaskennan kurssin liian vakavasti, enkä siksi lottoa. Tämä varmaan onkin lottoamattomuuteeni ihan todellinen osasyy. Pelkkää todennäköisyyslaskentaa on, että mitä enemmän kuka tahansa syytää rahaa kohteeseen, jonka avulla kaikilla todennäköisyysmittareilla ainoastaan köyhtyy, ja aikaväliä pidentämällä köyhtyy vieläpä varmasti, sitä tyhmemmin hän toimii. Varsinkin kun tavoitteena on rikastua. Lisäbonuksena kaikki asiaan liittyvät todennäköisyydet voi laskea täsmälleen, ilman mitään arvailua.

Jos tätä verrataan osakesijoittamiseen, niin varmaankaan niihin järkeviin osakkeisiin sijoittamalla ei kukaan voi muuttaa euroa miljoonaksi tuosta vaan, mutta odotettavissa on silti plusmerkkistä kehitystä pitkällä aikavälillä. Korkoa korolle -ilmiö toimii, vaikkei korkopapereihin sijoittaisikaan. Ja kyllä näissä osakesijoituksissa on niissäkin jonkinlainen viihdearvo, minun mielestäni vielä jotenkin myönteisemmällä tavalla, kuin lotossa.

Iltasanomat kysyi puolitoista viikkoa sitten sijoitusasiantuntijalta, miten lottoamiseen käytettävät rahat kannattaisi käyttää. Jos lottoon ajatellaan käytettävän teoriassa 12 euroa viikossa 30 vuoden ajan, ja tämän summan olisikin sen sijaan sijoittanut osakkeisiin, niin keskimääräisellä 8 prosentin vuosituotolla osakesijoitusten arvo olisi näiden vuosikymmenien jälkeen noin 70 000 euroa. 

Ihan merkittävä tili noin pienellä sijoituksella. Sen voi sitten kukin arvioida, onko 8 prosenttia tulevaisuudessa realistinen pitkän ajan vuosituotto. Mutta merkittäviä summia säännöllisesti lottoavat menettävät tuohon lapselliseen unelmointiinsa, siitä ei pääse mihinkään. 

Tämä oli se otsikossa mainittu epämiellyttävä totuus. Mutta kaikin mokomin, lototkaa vain ihan puhtain omatunnoin, hyvään tarkoitukseen se tietenkin Veikkauksen tuottojen mukana menee. Vanhempanikin lottoavat ne muutamat rivinsä joka viikko, eikä heillekään ole tapahtunut mitään ikävää, ainakaan lottoamisesta johtuvaa. Jos lottorivejä on kuitenkin kovin monta viikossa, tai muihin Veikkauksen rahapeleihin tulee käytettyä säännöllisesti rahaa, niin kannattaa miettiä tarkkaan, onko siinä mitään järkeä. Ja sitä, voiko pelaamisen halutessaan lopettaa? Vai onko kyseessä riippuvuus?

* * * * *

En muuten lainkaan ihmettele, että valvovat viranomaiset kokevat ongelmallisina Veikkauksen tuotteiden hieman päällekäyvän mainonnan kaupoissa ja kioskeilla. Kimppalottoja, päivittäisiä naapurit-arvontoja ja aina uudistuvia arpatuotteita on yhä enemmän markkinoitu kaikenlaisilla yllyttävillä mainoslauseilla. Jos vaikkapa toinen monopoliliikkeemme, siis Alko, markkinoisi tuotteitaan yhtä kasvuhakuisessa ja tuotteiden lisääntyvään käyttöön yllyttävässä hengessä kuin Veikkaus, olisi silloin niin sanotusti maailmankirjat sekaisin. Veikkauksen tuotteet joka tapauksessa ovat nekin addiktoivia, ja valitettavasti houkuttelevat eniten köyhintä kansanosaa.

Sitä ajatellen Veikkaus voisi noudattaa hiukan samankaltaista pidättyvyyttä mainonnassaan ja tuotekehittelyssään, kuin Alko on noudattanut. Veikkauksen pitäisi löytää omalle ahneudelleen ja pelihaittojen minimoinnille tasapaino, joka ei jätä liikaa epäselvyyttä siihen, miksi Veikkauksella on monopoli näihin rahapeleihin.

No, tällä kertaa siis aiheena oli se, mihin ei kannata ainakaan rahojaan sijoittaa. Palataan taas pian hieman tuottavampiin sijoitusaiheisiin.

* * * * *